Blessed Lunacy: For All Tired Souls

Omakustanne

Oululainen Blessed Lunacy soitteli vielä neljä vuotta sitten punkimpaa indie rockia, kun ryhmän itsensä mukaan nimetty debyyttialbumi jätti ainakin allekirjoittaneen rapsuttelemaan päälakea. Uudella pitkäsoitolla yhtye sukeltaa syvempiin metallisen maailman äänivesistöihin ja retkueen pursi tuntuu muutenkin uivan raskaammassa lastissa.

Jossain yhteyksissä bändin yhteydessä on mainittu kuvaavana terminä garage rock, mutta omasta mielestäni se toinen g-sana, eli grunge, olisi huomattavasti osuvampi otsikko. Eihän For All Tired Souls kuitenkaan mikään puhdas grungekiekkokaan toisaalta ole, mitä alleviivaa osuvasti paketin napsakoin ralli: komeasti nimetty Perfect Pop Song. Toinen helppo niputustermi on tietysti aina yhtä epämääräinen alternative rock, jonka kylkeen tulee nitoa ainakin nämä tarkentavat viitat: melankolia, kitararock, heavy rock.

Grungen hengessä soundien rosoisuus, tunkkaisuus ja vokaalien suoranainen rupisuus ovat kuitenkin vallalla suurimmalla osalla raitoja, mikä tekee kuuntelukokemuksesta raskaan ja musertavan. Joidenkin kipaleiden kohdalla nuo ominaisuudet toimivat bändin eduksi, mutta eivät silti läheskään aina. Everglades raahustaa viisi minuuttiaan miellyttävän melankolisesti, ja viisaasti vain pariminuuttiseksi typistetty Rover jyllää jouhevasti eteenpäin, mutta muuten suoria osumia onkin sitten vaikea nimetä kymmenen raidan joukosta.

Blessed Lunacy on aiempaa vahvemmassa vedossa, mutta vielä on matkaa mestaruussarjaan. Mikään ei kuitenkaan ole mahdotonta, onhan tällekin kiekolle siunaantunut taas muutama vahva kipale. Potentiaalia siis löytyy, mutta kuinka saada hyödynnettyä se tehokkaammin?