Julkaistu: 29.09.2019
Arvostelija: Heikki Väliniemi
Madonnaa pidetään yleisesti musiikkivideoajan hittisingleartistina. Siinä sivussa herkästi unohtuu, että soundtrackeja ja Erotica-vaihetta lukuun ottamatta hän teki hienoja albumeja vuoden 2000 Music-levyyn asti. Sen jälkeen Madonna oli 15 vuotta pahimmillaan aivan kujalla, etsien trendikkäimpiä hittisoundeja musiikin kustannuksella. Hittejäkin toisinaan tuli, mutta taidemuoto nimeltä albumikokonaisuus oli pahasti paitsiossa.
Kun vuoden 2015 Rebel Heart käänsi kelkan taiteellisessa muodossa, hitit kiersivät Madonnan kaukaa. Siitä huolimatta – tai ehkä juuri siksi – Madame X ei edes yritä miellyttää jenkkilän billboard-listoja, eikä varsinaisesti yleisöäkään. Portugalissa pari vuotta asunut Madonna esittelee mysteeri-itsensä lähes puoliverisenä, jatkuvasti uutta etsivänä latinoartistina, joka ei päästä kuulijaansa helpolla: Madame X herättää tietoisesti huomiota, koska sen kuuntelu vaatii aistien herkistymistä vain musiikille.
Edeltäjä Rebel Heartin viimeistelemättömiä biisejä vuosi internetiin ennen aikojaan, jolloin levy-yhtiö painoi paniikkinappulaa. Silloin deluxe-versioon tulvi peräti 19 laulua 75 minuutin mitalta. Nyt ollaan maltillisempia, mutta minkäänlaista arvostusta albumikokonaisuutta kohtaan ei edelleenkään tunnu olevan. Ylimääräiset raidat on roiskittu keskelle levyä, vaikka kolmen kappaleen bonus-cd:llä olisi ollut tilaa yllin kyllin. Rikosta lieventää vain se, että molemmat extrapalat olisivat kuuluneet tasonsa puolesta sille oikealle albumille.
Madame X ei oikeastaan ole mikään pop-levy. Se sekoittaa erilaisia musiikillisia vaikutteita yllättävälläkin tavalla – jopa marginaaliin jääneiden underground-trendien kaikuja on havaittavissa. Kansilehdissä itsensä näkymättömäksi maalaava nyky-Madonna on toisinaan oikeasti sivuosassa, kun vierailijat, autotune, rytmi tai sovitus valtaavat alaa. Silti Madame X on vain ja ainoastaan Madonnaa – klassisella musiikilla ratsastavasta Dark Ballet -dystopiasta Crazyn R&B-lattarointiin.
Madame X:n tummanpuhuvasta tilkkutäkistä on kuitenkin vaikea saada otetta. Asiaa ei varsinaisesti edistä se, että albumi on auttamatta aivan liian pitkä. Ainekset ovat kuitenkin toista kertaa peräkkäin kasassa, joten kenties kolmas kerta sanoo toden. Vielä kun joku estäisi Madonnaa haukkaamasta koko kakkua kerralla.
Yhdysvaltalainen pop-ikoni syntyi nimellä Madonna Louise Veronica Ciccone Michiganin Bay Cityssä elokuun 16. päivä vuonna 1958. Vuonna 1977 haaveet balettitanssijan urasta veivät nuoren neidon New Yorkiin. Pari vuotta myöhemmin Madonna tapasi Pariisissa Dan Gilroyn, jonka kanssa hän perusti tanssipop-ryhmä The Breakfest Clubin. Vuotta myöhemmin Madonna yhdisti voimiaan Stephen Brayn kanssa työnimellä Emmy. Brayn kanssa tehdyt demonauhoitukset kulkeutuivat DJ/tuottaja Mark Kaminsille, joka ohjasi ne Sire Recordsille. Sire kiinnittikin Madonnan vuonna 1982. Madonnan ensimmäisen sinkun nimi oli Everybody, Madonna-niminen debyytti ilmestyi vuonna 1983. Todellinen menestys seurasi kuitenkin vasta vuoden 1984 lopulla julkaistun Like A Virginin myötä. Vaikka ajankohtaan sopiva tanssipop on aina ollut Madonnan ominta aluetta, on hän surffaillut käytännössä koko länsimaisen popmusiikin laajan spektrin kaikilla laidoilla. Madonna on urallaan jatkuvasti pyrkinyt räväyttämään yhteiskunnan konservatiivisia arvoja. Maailman (luultavasti) myydyin naisartisti.
Linkki:
madonna.com
(Päivitetty 29.9.2019)