Virus: Carheart

Jester

Huh-Huh, tässäpä vasta levy! Norjalainen Virus esittää jotain avantgarde jazz-rockia tapaista äänitaidetta johon yhdistyy black metal ja darkwave, soiton ollessa progressiivisen teknistä. Tämä outo hybridi on Carl-Michael Eiden eli Czralin aatosten tulos, sillä mies halusi jatkaa aikaisemman yhtyeensä Ved Buens Enden viitoittamalla tiellä. Siinä missä Ved Buens Ende uskoi enemmän metallin voimaan avantgardistisessa blackissaan, on Virus ottanut askeleita kohti vanhempaa Pink Floydia, Talking Headsia ja Primusta. Matkatovereiksi oudoille retkille on lähtenyt Infernösta rumpali Esso (Einar Sjurso) ja basisti Plenum (Petter) Audiopain orkesterista. Czral itse vastaa tällä kertaa kitarasta ja vokalisoinnista. Trio julkaisi The Drama Hour debyyttinsä jo 2001 ja nyt on siis tullut aika kokea seuraava luku tässä oudossa ja arvaamattomassa matkakertomuksessa.

Czral soittelee eri soittimia, ja vastaapa joskus vokalisoinnistakin, DHG, Cadaver Inc., Aura Noir ja Infernö yhtyeissä, joten miehellä on rutkasti kokemusta metallin eri kulmilta. Tämä kokemus ja tieto-taito kuuluu uuden Carheart pitkäsoiton musiikillisessa kollaasissa. Oikeastaan on kovin harhaanjohtavaa puhua metallista, sillä lähtökohta bändin musiikissa on selvästi rockin puolella. Akrobaattiset soitinseikkailut jotka pukevat kappaleita runsaina rönsyinä ovat alati läsnä, ja soitinten apuna käytetään koneita ja erilaisia äänitehosteita sekä sampleja.

Tunnelma on välillä mehiläispesämäinen pienten elementtien vipeltäessä vikkelään sinne tänne. Nopeammista kappaleista etenkin It’s All Gone Weird ja Hustler nousevat joukosta esille edukseen. Seesteisemmät kohdat, kuten alkuintro Something Furry This Way Comes, neljäntenä soiva nimetön instrumetaali ja etenkin Kennel Crash Recovery, tuovat puolestaan levottomalla olemuksellaan mieleen David Lynchin elokuvista tutun hiljaisen vaaran tunnun. Sellaisen missä kaikki tuntuu päällisin puolin olevan kunnossa, mutta koko ajan tuntee kuinka todellisuuden ohuen pinnan alta tuijottaa jotain – eikä voi aavistaa onko se hyvä vai paha asia.

Virus on tehnyt levyn joka haastaa kuulijan todella kuuntelemaan. Carheart ei toimi tiskauksen tai tenttiin lukemisen taustamusiikkina, vaan sille on annettava tarpeeksi huomiota ja aikaa. Tällaiselle levylle tähtien antaminen on täyttä painajaista – mieluiten olisin jättänyt koko tähdityksen tällä kertaa väliin sillä Viruksen musiikki on jostain kategorioiden ja standardien tuolta puolen. No, kolme on hyvä luku yhden ja viiden väliltä.