Iron Country Sisters: The Blue Hidden In

Soit Se Silti

En lähde kiistämään, ettenkö olisi kovasti vaikuttunut helsinkiläisen Iron Country Sistersin Leaves-sinkusta, joka puhalsi kesän kynnyksellä folkin, rootsin ja americanan makuisen popin henkeä kammiooni. Kolmen siskoksen muodostama yhtye pisti vain paremmaksi, kun kolme kuukautta myöhemmin Bones-sinkku antoi folkpopin soida runsaampana ja täyteläisempänä.

Em. näytöillä osasin luonnollisesti odottaa Iron Country Sistersin debyyttialbumilta paljon, enkä voi sanoa pettyneeni The Blue Hidden In -pitkäsoiton antiin. Päinvastoin, näiden yhdeksän raidan ja reilun 37 minuutin sisälle on onnistuttu luomaan toinen toistaan ihmeellisempiä folk-, americana- ja roots-huoneita, joiden sisustuksessa vahvin vaikuttaja on pohjoisamerikkalainen perinne. Mutta mistä amerikkalainen tyyli on syntynyt kuin lukemattomien muiden eri ainesten sekoituksesta, ja tuohon mukaan on lisätty nyt myös hyppysellinen suomalaista tenhoa. Tai näin ainakin itse olen kuulevinani, onhan melankolia ja kaiho aina ollut sielujemme luontaista ääniraitaa.

Riverside lienee joukon selvin country-viisu, tosin tässäkin tapauksessa preerioiden – tai peltoaukeiden – taikaan sekoittuvat monet, monet muut juonteet. Yleinen fiilis onkin kiintoisa sekoitus kaihoa, toivoa ja ehkä parempaan huomiseenkin uskomista. Woodstockin laveassa kulussa rakkaus nousee pintaan, samoin omasta kulmastaan asioita pehmeämmin tarkasteleva Giant on the Hill.

The Blue Hidden In soi rikkaana, kauniina ja lohduttavana, sisarusten upean laulun ja pääosin akustisen soiton varassa. Luonnollisesti mukana on myös sähköisiä soittimia, mutta albumin voima lepää juuri raukeissa, seesteisissä ja kiireettömissä hetkissä.