The Fair Attempts: Carnal Insect

Omakustanne

The Fair Attempts on yhden miehen industrial/syna -projekti, jonka vuosi on ollut todella tuottoisa. Helmikuussa julkaistu arisTotal EP musersi ja jäädytti elektronisella painajaisellaan, kun läheisen ihmisen vakava sairastuminen ja taistelu hirvittävää tautia vastaan synnyttivät nipun ärhäköitä biisejä.

Uusi sykli käynnistyi kun juhannuksen tienoilla ilmestynyt Carnal Insect -sinkku availi saman nimisen albumin maailmaa ja käänsi kalsean katseensa kohti moraalittomia opportunisteja. Tulevan albumin toinen sinkku, Little Light, vihjaili puolestaan iloisempienkin – tai ainakin vähemmän synkkien – maailmoiden olemassaolosta, astetta pehmeämmällä synapoprockillaan.

Nyt on koittanut siis debyyttialbumin aika, ja sitä edeltäneet luvut ovatkin jo jokainen kertoneet jotain kiekon maailmoista. Sanotaan että taiteilija ei ole täysi ilman tuskaansa, mutta The Fair Attemptsin musiikkia kuunnellessa voi todeta, että kaikella on rajansa ja nuo rajat ovat kyllä nyt ylittyneet. Toisaalta, näin on syntynyt My Faith In Youn kaltaisia ahdistuksen hedelmiä, joiden kirpeä maku viehättää väkevyydellään. Rockimmassa laidassa Black Widow kolistelee häkkiään ja Race to the Red Lights lienee lähimpänä keskieurooppalaista modernia synapoppia.

Systeemin kanssa taistelu ja byrokratian tuulimyllyjä vastaan kamppailu ovat siis jo aiemmin karistaneet turhat päivähaaveet pois silmistä, minkä ansiosta yhtyeen muodostava Timo on vapautunut monestakin esteestä ja kahleesta. Ja kun olet kerran päättänyt antaa vain noppien tippua, olet löytänyt jotain uutta ja arvokasta.

Taiteellisesta vapautumisesta kielivät etenkin albumin sulkeva biisikaksikko Merry-Woe-Round ja Bug Eater. Ensinnä mainittu on elokuvamainen äänimaisemointi ja paria samplea lukuunottamatta täysin instrumentaali, jonka päältä rauhallisilta vaikuttavissa äänivirroissa voi aistia omiin limboihinsa juuttuneiden sielujen hätähuutoja – tai moisen kuvan ainakin itse sain karusellissa. Bug Eater on vielä edeltäjäänsäkin seesteisempi ja eteerisempi jätti, jonka seitsemässä minuutissa hypnoottinen liikerata saa aikaiseksi transsimaisen tilan, mitä upeimman harhan ikuisesta leijumisesta vailla painovoiman lakeja. Mutta tämähän on taas vain yhden henkilön tulkinta.

Niin tai näin, Carnal Insect on monipuolinen albumikokonaisuus. Sen ärsyyntynyt ja aggressiviinen puoli hinkuvat hyvitystä, toisen ääripään käpertyessä ja kietoutuessa unenomaisiin harsoihin – ja näiden laitojen väliin mahtuu tietysti kokonainen maailma.