The Empire Strikes: Charm

Omakustanne

Ärhäkimmillään äärimmäisen räjähdysherkkää action-rockia soittava The Empire Strikes uskoo, että kolmas kerta toden sanoo. Eli kolmannen pitkäsoiton muutosten ja kehityksen katsotaan vain jalostavan tuotetta, mikä onkin tapahtunut vavahduttavan laajalla rintamalla.

Kun rämisevää kitararockia väkevällä asenteella soittava bändi kehittyy, tarkoittaa kehitys yleensä vauhdin himmailua, rosojen hiomista sekä erilaisten eksoottisten soitinten mukaan tuomista tms. Keväinen The End -sinkku nostatti jo pientä huolta James Bond -soundeineen, eikä pehmoisen miellyttävästi soiva Theme From Roky varsinaisesti uhku sitä samaa vaaraa kuin vaikkapa oivasti rymyävä Blackheart kiekon jälkimmäisellä puoliskolla.

Toisella puolella vaakaa ryhmä kuitenkin rokkaa mitä vakuuttavimmin. ’lectric Voodoon mystisten voimien avulla lyijyinen zeppeliini pysyy ilmassa ja nimihirviö Amor Por La Vida Hasta La Muerte ruhjotaan maalitolppien väliin The Flaming Sideburnsin Eduardo Martínezin vetoavulla. Painavampien iskujen joukkoon on luettava myös kiekon alussa sinkkuraitojen välissä melskaava Danger, joka luo samalla vahvaa kontrastia ympärilleen.

Charm on monimutkainen, monipuolinen ja monet kasvot omaava albumi, jolla rock raikaa, mutta jolla uskalletaan myös puhua syvistä tunteista, kaipuusta sekä muustakin kuin rock’n’roll, sex & drugs -kolmiosta. Ja kyllähän ne torvetkin soivat kun I Found My Love saa sulkea kiekon rakkauden ylistyksellä. Myös Tigerlillies tunnelmoi vaimeasti ja rauhaisasti, vanhan suomalaisen rautalankaiskelmän kuultaessa pinnan alla, tosin The Empire Strikes ei menetä tässäkään koitoksessa omaa soundiaan ja asennettaan – joskus hiljaisinkin hetki voi olla voimaa täynnä.