Planistry: Confucktion

Inverse Records / Secret Entertainment

Rockin, metallin ja rokkaavan metallin parissa jo useamman vuoden väkertänyt Planistry lupasi kolmen vuoden takaisessa Desibeli.netin haastattelussa jatkaa rokkaamistaan. Näin on myös tapahtunut ja siinä missä esikoisalbumi ThREELESS luotiin rajallisella teknisellä työkalupakilla ja jo riveistä poistuneita jäseniä kunnioittaen, on Confucktion ensimmäinen ’oikea’ pitkäsoitto.

Okei, albumin nimi on kieltämättä ha-ha-hauska sellaisella harmillisen vaivaannuttavalla tavalla, mutta kääreiden alta paljastuu entistä monipuolisempi ja värikkäämpi Planistry. Worth to Take soi nuoren ja innostuneen Hanoi Rocksin tapaan saksofoneineen kaikkineen ja Man on the Moon tekee rakentavalla tavalla kunniaa Volbeatin metallirokkabilleilylle, sortumatta silti näköalattomaan perässä hiihtelyyn. Two Words tuntuu puolestaan olevan bändin omanlaisensa kunnianosoitus idän ihmeistä intoutuneille rock-pioneereille, joiden jäljissä kelpaa tietysti kulkea omin askelkuvioin.

Confucktion on nimetty kömpelösti, mutta sanaleikissä on kieltämättä perää, sillä kolmen vartin annos Planistryn rockmetallivuoristoradassa on mitä hämmentävin ja hiukan sekavakin kokemus, josta ei tahdo saada oikein tolkkua. Kaikkea jännää löytyy, eri hyllyiltä napattuja rikasteita ja vahventeita piisaa, eikä kiekko – ainakaan omissa korvissani – ole kovinkaan ehyt ja sulavalinjainen kokemus. Ennemminkin se on kuin kävely halki musiikkibasaarin ja aina kulloisenkin ärsykkeen mukaan reagoimista, mikä tekee kuuntelukokemuksesta rahdun rasittavan.

Pajalla on syntynyt joitain vahvoja raitoja, mutta suuremmassa kokonaisuudessa pyöreät, neliönmuotoiset ja kolmiopalikat menevät pahasti sekaisin. Positiivinen asia on toisaalta se, että tämän albumin äärellä et takuulla tylsisty, koska liike on jatkuvaa, kulmikasta ja yllättävää. Rock ja metalli ovat rikkaita maailmoita, joista Planistry löytyy aina vain enemmän uusvanhoja ihmeitä, yhdistelmiä ja tuoreita versoja.