Manu Delago: Circadian

One Little Indian Records

Itävaltalainen Manu Delago iski vuosi sitten täydestä tuntemattomuudesta allekirjoittaneen maailmaan. Tai eihän Delago mikään uusi tekijä musiikin saralla ollut tuolloinkaan, kaikkea muuta, mutta itse olin jotenkin onnistunut väistämään herran tekemiset ennen Parasol Peak -albumia ja siihen olennaisesti liittyvää dokumenttielokuvaa.

Mm. Björkin ja Cinematic Orchestran kanssa pitkin maailmaa kiertänyt Delago säveltää vähäeleistä, uusklassiseksikin tulkittavaa musiikkia, joka on toisinaan vain kädenmitan päässä ambientista, modernista jazzista ja vaikeammin määriteltävästä elokuvamusiikista.

Tällä erää elektroniset palaset ovat vähäisempiä, Delagon luodessa akustisten soitinten kanssa elektronisilta vaikuttavia ääniä, sekä päinvastoin. Eri maailmoiden sekoittuminen tapahtuu mitä rauhallisimmissa äänimaisemissa, eivätkä äänimassojen luomat aallot missään vaiheessa äidy kovinkaan korkeiksi, mutta tämä ei tarkoita suinkaan mitättömyyttä. Yhdelläkin nuotilla voi sanoa paljon ja kehissä, ketjuissa ja silmukoissa etenevä musiikki luo kiehtovia hetkiä toinen toisensa perään.

Termi ”circadian rhythm” tarkoittaa vuorokausirytmiä, joka Delagon kaltaisen kiireisen muusikon maailmassa on toisinaan sangen vaativa. Rytmeiltään monitahoiset, vahvasti muuntuvat ja äärimmäisen tarkkoihin yksityiskohtiin yltävät jäljittelevät Delagon mukaan unten maailmaa. Tuossa oudossa, vaikeasti tutkittavassa ja tulkittavassa maailmassa kaikki on mahdollista ja kiireisen elämänsä takia usein uniongelmista kärsivä Delago on löytänyt ongelmistaan voimaa.

Albumin keskeinen teos, yli 21 minuuttia kestävä Delta Sleep (Live at 4:33am), on nimensä mukaisesti äänitetty aamuyön tunteina kynttilänvalossa. Hetkinä jolloin unen pitäisi olla syvimmällään ja mysteerien selkeimmillään. Näin poikkeuksellisen instrumentaalialbumin arviointi on vaikeaa, mutta uskon löytäväni levystä runsaasti apua, kun seuraavan kerran kärsin unettomuudesta.