Ali Alikoski: Hyvästi hiljaisuus

Stupido Records

Nuoruudessaan Keba-yhtyettä kipparoinut Ali Alikoski juhli taannoin 60-vuotispäiväänsä. Samalla mies päätti yhdeksän vuoden mittaiseksi venyneen kuivan kauden soolopitkäsoittojen saralla, kun osuvasti nimetty Hyvästi hiljaisuus teki viimein jatkoa vuoden 2010 Levottomat sielut -albumille.

Vuodet ovat siis kuluneet, muusikko ei niinkään, ja Hyvästi hiljaisuus -kiekolla Alikoski soundaa tuoreelle, elinvoimaiselle, sekä toisinaan yllättävänkin rosoiselle. Äänittäjän, miksaajan ja tuottajan palleilla urakoinut Mara Salminen on hakenut Alikosken kanssa kiekolle Kebalta tuttua ”herkkää betonia”, eikä lopputulosta kuunnellessa voi kuin ihailla kovaa herkkyyttä, sekä menneen ja nykyisen liittoa.

Soundit ovat tietysti yksi tärkeä asia kiekkoa kasatessa, mutta ilman kunnon biisimateriaalia mikään soundipakki ei kanna albumia maaliin saakka. Pitkän soolouran ja runsaan musiikkityöläisyyden voisi vielä olettaa tylsistyttäneen biisikynää, tai tuoneen mukaan tarpeettoman läpinäkyvää sapluunoihin turvautumista, mutta Alikosken kohdalla moiset pelot voi sysätä syrjään. Kiekon kymmenen raitaa ovat selvästi tarkkaan valittuja ja luultavimmin ainakin osin pitkän kaavan kautta hiottuja helmiä, jotka piirtävät tekijänsä siluettia viiva kerrallaan.

Kuluneet vuodet ovat tuoneet mukanaan verkkaista viisautta, kun elämän eri virtauksissa on ehtinyt ajelehtia sen toisenkin kierroksen. Päätösraita Naiselle kasvaa suorastaan Leonard Cohenin mittaiseksi ylistykseksi ja Hyvästi hiljaisuus huokuu myös lämpöä ja voimaa iskevän rytmin, rosoisen kitarasoundin ja vähäeleisten lyriikoiden kautta.

Hyvästi hiljaisuus on klisheisesti todeten elämänmakuinen albumi, jolla tekijä tutkii poprockin ja sielunsa rosoisempia laitoja. Toivottavasti uusi albumi tarkoittaa myös sitä, että vastaavan mittaista hiljaisuutta ei enää vastaisuudessa koeta Alikosken soolouralla.