Sandro Perri: Soft Landing

Constellation

Torontolainen Sandro Perri teki vuosi sitten melkoisen tempun julkaistessaan vain kahden raidan kokoisen albumin, jonka kokonaismitta oli silti lähempänä kolmea varttia. Pehmeän rauhoittavaa ja rahdun unenomaistakin poppia luova bändi avaa myös tuoreen albuminsa päälle vartin mittaisella jätillä, mutta sen lisäksi kiekolla on yhteensä viisi muuta raitaa, jotka kestävät neljästä ja puolesta kuuteen minuuttia. Eli nyt ollaan taas lähempänä ’normaalia’ albumimuotoa.

Muoto on saattanut muuttua suuressa kuvassa, mutta pienemmissä potreteissa, asetelmissa ja järjestyksissä Sandro Perri on edelleen erehtymättömästi vain ja ainoastaan itsensä kuuloinen. Wrong About the Rain saa pohtimaan, miltä tuntuisi jos voisi kääriytyä silkkaan auringonpaisteiseen onnentunteeseen ja Florianan kukkakedon tuoksuinen folkloungeilu häivyttää jokaisen negatiivisen aatoksen ajatuskopasta.

Kiekon lyhyempien ja radiosoittokulmasta tarkasteltuna helpommin sulateltavien palasten vastapainona Time (You Got Me) utuilee vielä syvemmällä elektronisen ja jotenkin niin retrokkaan ambientpoprockin vesissä. Aikahan ei ole vakio, vaikka moiseen monet uskovat, vaan se käyttäytyy eri tavoin ainakin painovoiman vaikutuksesta. Sandro Perrin käsissä aika muovautuu, mukautuu ja kiertyy tämän simppelin pop-koukun varaan syntyneen pyörteen ympärille, kuin ydin olisi supermassiivinen musta aukko. Eli aika miltei pysähtyy näiden kuudentoista minuutin aikana, ja vieläpä mitä miellyttävimmällä tavalla.

Taika toimii siis annoskoosta huolimatta, joten Soft Landingia voi suositella kaikille heille, joita arki kolhii tarpeettoman ankarasti.