Frankie Cosmos: Close it Quietly

Sub Pop

Frankie Cosmos jos kuka osaa luoda popista mosaiikkitaidetta. Kymmeniä julkaisuja eri nimien alla vuosina 2009-2014 julkaissut Greta Kline oli alussa sama asia kuin Frankie Cosmos. Sittemmin nimikkeestä on kasvanut ihka oikea yhtye, jonka kokoonpano on hiljalleen vakiintumassa. Nyt ryhmä vokalisti/kitaristin takana on muodossa: Lauren Martin (koskettimet), Luke Pyenson (rummut) ja Alex Bailey (basso).

Close it Quietly -levyllä Frankie Cosmos kuulostaakin entistä enemmän ihka oikealta indierock-yhtyeeltä, joka on päättänyt vain pitää hauskaa studion uumenissa, ja näin uudellekin albumille on päätynyt kokonaista 21 kappaletta. Näistä tosin vain kolme raitaa ylittää kahden ja puolen minuutin rajapyykin, ja biisien keskimitta jää selvästi alle kahden minuutin. Sirpaleisuushan on tietysti muoto, joka on määritellyt Klinen toimia aina, mutta uutukaiseen verrattuna vajaan puolentoista vuoden takainen Vessel on huomattavasti seuraajaansa ehyempi ja albumimaisempi.

Toisaalta: onko albumin aika formaattina ohitse, ja pitäisikö Close it Quietlyn biisimaratonia kohdella vain kappaleiden virtana? Hmm, miksi materiaalia ei sitten julkaistu vain EP- ja sinkku-muodoissa – miksi kasata mosaiikinpalasia näin suureksi pinoksi?

Kysymykset eivät saane vastauksia, mutta tältäkin kiekolta löytyy kyllä helmiä ja tarpeettoman nopeasti sivuun viskattuja kyhäelmiä, joista olisi voinut kasvaa kauniita poprock-helmiä. Esimerkiksi kaihoisasti soiva ja rikollisen hitikäs Trunk of a Tree olisi ansainnut edes yli minuutin mittaisen muodon ja angtisesti popgrungeileva Actin’ Weird jää sekin torsoksi.

Positiivisempia lukuja ovat kiekon pisin raita, eli 3 minuutin ja 18 sekunnin mittainen Wannago, jolla bändi kerrankin malttaa ottaa rauhallisesti. Dream popin reunalla hetkittäin unelmoiva 41 St ja balladivaihteellaan yllättävä Marbles ovat kuitenkin kiistattomia osumia, ja I’m It rokkaa rullaten ja frankiecosmosmaisesti kuulijaa korvasta tarttuen.

Close it Quietly on entistä selvemmin bändilevy, mutta mielestäni FC ei ole vieläkään noussut potentiaalinsa tasolle. Saati sitten pystynyt jalostamaan Klinen ehtymättömän biisikynän tuotoksista ykkösluokan kappaleita, joten odotus jatkuu.