Julkaistu: 02.09.2019
Arvostelija: Mika Roth
Omakustanne
Helsinkiläinen Buenos Tiempos sai alkunsa viisi vuotta sitten, kun kolme pitkän linjan ystävää päätyi perustamaan bändin. Treeniksellä lähti vaivattomasti syntymään omaa materiaalia, ja musiikkityyli jalostui nopeasti ”rattorockiksi”. Eli musiikilliseen sekoitussammioon kauhottiin tavaraa etenkin suomirockista, punkista ja voihan tästä joitain melodisen, perinteisemmän metallinkin palasia havaita. Esikoinen ilmestyi vuonna 2017, minkä jälkeen bändi on jatkanut vuosi ja levy -tahdilla.
Kolmannella omakustannepitkäsoitolla on yhdeksän raitaa ja mittaakin reilusti päälle puoli tuntia, eli albumin mitat täyttyvät vaivatta. Bändi korostaa saatekirjeessä laventunutta spektriään, mikä kiistatta onkin jo rikas tällä kiekolla. On makukysymys lähteekö pakka leviämään jo tarpeettomankin laajalle, kun Nathanin jethrotulleilusta lennähdetään Arvaa nauraattaako? -raidan viinasynkistelyyn ja yhä syvemmälle progepunkrockin tempoville sivupoluille. Yksinäinen pinaakkeli tahollaan on myös Radalle, jolla korkki avataan, sen päällä pompitaan ja suomalaisen juomisen kulttuuria ylistetään marttisyrjämäisillä sanaleikeillä.
En tahdo päästä pois -albumilla trio kikkailee ja tönii lähiseiniä luoden itsestään samaan aikaan taiturimaisen ja hellyttävän kömpelön vaikutelman. Tekijöiden luja rakkaus 70-luvun progehtavaa rockia ja suomirockin rupisia sankareita kohtaan on synnyttänyt jotain uutta, jossa biisien nimiin voidaan puhtain mielin lisätä huutomerkkejä ja kertoja-antisankarit seikkailevat Absoluuttisen Nollapisteen jalanjäljissä etsien jotain etsittävää.
Helsinkiläinen rattorockia soittava yhtye ammentaa vaikutteita etenkin 70-luvun progerockista, punkista ja uudemmasta suomirockista.
Linkki:
facebook.com/BuenosTiemposFinland
(Päivitetty 2.9.2019)