Aino & Miihkaili: Aino & Miihkaili

Omakustanne

Aino & Miihkaili -duo hämmensi ja yllätti iloisesti taannoisella Fireworks-sinkullaan, jolla länsiafrikkalainen rytmiikka, kotoinen kannel ja monisyinen kitarointi rakensivat itselleen jazzahtavan kotipesän. Nyt on samaa herkkua tarjolla kokonainen albumillinen, eikä kiire pääse häiritsemään näitä vesiä.

Kannel saattaa vaikuttaa soittimena hieman aikansa eläneeltä ja jäykältä, mutta todellisuudessa kyse on vain ennakkoasenteista joita jokaisella taatusti on. Kannelhan on kielisoitin jonka soundeja voi looppailla siinä missä mitä tahansa muitakin ääniä, ja Aino Ruotasen käsissä kansallissoittimemme elää ja hengittää modernia, vapaata ilmaa. Kansainvälisyyttä korostaa pääosin englanninkielinen laulu, joka vasta albumin lopulla tekee tilaa maamme kahdelle viralliselle kielelle.

Sjöman ja Tähtitarha ovat kumpikin kelpo numeroita, ja em. sinkku ei ole menettänyt unssiakaan voimastaan, mutta silti pesueen kiinnostavimmat yksilöt löytyvät muualta. Iloisesti helkkyvä instrumentaaliraita Solsidan löytää svengin ja kadun aurinkoisen puolen, keikkuen kuin iloinen lastu leppoisan puron mutkissa. Siri’s Runaway loikkaa myös rohkeasti eksoottisempien tuulien vietäväksi, nakuttavan rytmin ja mahdollisesti koskettimilla luotujen hippusten synnyttäessä taikojaan.

Aino & Miihkaili ovat rohkeasti lähteneet luomaan jotain jollaista ei ole näillä main juuri aiemmin kohdattu. Toisinaan kaava toimii tehokkaammin, mutta ratkaisuissa ja soundeissa on ehkä tarpeetonta toistoa. Vapaan taivaan tähdet valaisevat eri tavoin eri raitoja, mutta tärkeintä on rohkeus ja liike, jonka soisin jatkuvan myös tästedeskin.