Julkaistu: 30.08.2019
Arvostelija: Mika Roth
Ektro
Television nykytarjonnan tasosta ei voi olla kovinkaan montaa mieltä, mutta onneksi meillä on se toinen Televisio. Konkareiksi luettavat Jussi Lehtisalo ja Ilari Larjosto julkaisivat ensimmäisen Televisio-albuminsa pari vuotta sitten, ja nyt on tietysti TV2:n vuoro.
Että mitäkö kakkoselta sitten tulee? No, albumihan on kuin näköradio jonnekin 70-luvun Düsseldorfin suuntaan, aikaan jolloin sellaiset orkesterit kuten Neu!, Propaganda ja Kraftwerk olivat voimiensa tunnossa. Ja mahdollisesti rinnakkaiskanavalta löytyy myös samaisesta kaupungista vuosia myöhemmin nousseen Mouse on Marsin äänijälkiä.
Eli härmäksi käännettynä, Televisio luo elektronisia äänimaisemia joiden vanhahtavat soundimoduulit tekevät kunniaa aiemmille mestareille, mutta joka ei silti juutu historiankirjojen sivujen väliin. Saksalainen soundi on yksi puoli kolikkoa, mutta angloamerikkalainen ja suomalainen vaikutus kuuluvat myös toisinaan jopa tasaveroisina osasina lähetysten signaaleissa.
Kaikki kahdeksan raitaa ovat instrumentaaleja, vain yhden niistä jäädessä alle neljän minuutin rajapyykin. Toisaalta vain albumin keskelle sijoitetut Lumisade ja Antennit ylittävät viiden, ja ensinnä mainitun tapauksessa jopa seitsemän minuutin rajapyykit. Hittipotentiaalia näistä sounditutkielmista ei juurikaan löydy, vaikka Noppa jääkin pyörimään mieleen ja Näin Suomessa erottuu astetta maalailevammalla muodollaan.
TV2 seilaa halki äänitaivaiden ongelmitta, tai ehkä tämä on sitten sitä sopivinta autobahn-ajeluille? Televisio kierrättää tuttuja palasia uudelleen, mutta niinhän on tehty jo alusta saakka myös elektronisen musiikin saralla.
Konkareiksi luettavat Jussi Lehtisalo ja Ilari Larjosto seikkailevat aina 70-luvulta saakka kaikupohjaa hakevien elektronisten soundimaailmoiden parissa. Instrumentaalina tietysti.
(Päivitetty 30.8.2019)