Entombed A.D.: Bowels of Earth

Century Media

Entombedin jakaannuttua kahtia on LG Petrovin kipparoima Entombed A.D. ollut kiireinen. Kun sukset menivät jokunen vuosi sitetn lopullisesti ristiin Entombedin nokkamies/kitaristi Alex Hellidin kanssa, ovat Petrov, kitaristi Nico Elgstrand ja rumpali Olle Dahlstedt ehtineet julkaista jo kolme pitkäsoittoa, kun tuore Bowels of Earth lasketaan mukaan. Ryhmää täydentää livejäsenestä täysjäseneksi nostettu kitaristi Guilherme Miranda, sekä livejäsenenä toista vuotta soittava basisti Tobias Cristiansson.

Ei liene mikään suuri yllätys, että ryhmän death’n’roll rullaa kuin aina ennenkin. Huomiota on kuuleman mukaan haluttu kiinnittää nimenomaan kitarasoundiin, johon on haettu samaan aikaan ’vanhaa hyvää tuntua’ ja modernia otetta. Tasapainon etsiminen on tarkkaa hommaa ja omaan korvaani tämä kuulostaa kiistatta kummankin maailman optimaaliselta liitolta. Bändi rullaa, tietysti, päälle höyryjyrän tavoin, eivätkä Petrovin rujot ja ruhjovat vokaalit ole vuosien saatossa ainakaan kaunistuneet, mutta voima ja sopiva taipuvuus tapaavat toisensa.

Iso kumarrus soundillisesta täyteläisyydestä kuulunee tuottajan pallilla istuneelle Jacob Hellnerille, jonka kanssa yhtye teki yhteistyötä jo kolmen vuoden takaisella Dead Dawn -kiekolla. Ja tässä kohdin sopii tietysti muistaa, että Hellnerin työlistalta löytyvät mm. kaikki Rammsteinin klassikot, sekä Clawfingerin ja Backyard Babiesin kaltaiset nimet. Entombed A.D.:n tapauksessa Hellnerin on kuitenkin onnistunut tuoda nimenomaan yhtyeen oma soundi esiin, vahvuuksien korostuessa.

Levyn kappaleet ovat väkeviä, aggressiivisia ja lyhyitä, ainoan poikkeuksen syntyessä Bowels of Earthin neljä ja puoliminuuttisesta teoksesta. Muuten turpasauna onkin sitten kiivaamman puoleista ja esimerkiksi Hell Is My Home sekä Worlds Apart nakuttavat konekiväärin tavoin sarjojaan maisemaan. Avaukseksi sijoitettu Torment Remains saattaa olla jo tarpeettomankin väkivaltainen kokemus, mutta yllättäen kiekon lyhin raita, vain rahdun päälle kaksiminuuttinen I’ll Never Get Out of This World Alive, vastaa joistain groovaavimmista hetkistä.

Death’n’roll se jatkaa rullaamistaan, joten hatut päästä ja kumarrus anno domineille.