Shannon Lay: August

Sub Pop

Los Angelesista kotoisin oleva Shannon Lay saatetaan tuntea joissain piireissä paremmin Feels-yhtyeen jäsenenä, mutta kolmannen studioalbuminsa julkaissut folk-pop artisti on mielestäni antoisammilla vesillä tehdessään soolomusiikkiaan. Parin vuoden takainen Living Water -pitkäsoitto ei kenties ollut Layn vahvin hetki, mutta ajankohtaisesti nimetty August osoittaa, että 20-luvusta saattaa tulla Layn musiikillisen työn kannalta tärkein vuosikymmen.

Albumin kaksitoista raitaa kestävät vain rahdun päälle puoli tuntia, mutta missään vaiheessa Augustin kulkua ei tule sellainen olo, että tässä on nyt vain kasvateltu EP-levystä pitkäsoitto ilman kaikkia riittäviä aineksia. Kappalekatrasta voisi kuvata heleäksi ja melodiseksi hieman siihen samaan tapaan, jolla Simon & Garfunkel loivat alkupäänsä pikkuhelmiä, mutta sovituksissa Lay luottaa kerran toisensa jälkeen vain omaan ääneensä ja sitä säestävään akustiseen kitaraan.

August on pikkunättien numeroiden ketju, jonka ohikiitäviin hetkiin täytyy toden teolla keskittyä, mikäli niistä haluaa saada kiinni. Lay on armoton myös tekstiensä suhteen. Pehmeiden ja heleiden sävelten välissä kun osataan käsitellä kipeitäkin asioita ilman, että mikään tuntuisi julkealta saati tarpeettomalta repostelulta. Levyssä onkin klisheisesti todettuna useampia eri tasoja ja kulmia, mutta omaan makuuni kokonaisuus on hiottu jo hitusen verran liian särmättömäksi.