Redd Kross: Beyond the Door

Merge

Kalifornialaisten veljesten Jeff ja Steve McDonaldin johtama Redd Kross aloitti toimintansa jo vuonna 1980, eli maileja on tälläkin rockbussilla takana jo muutama. Rockin muoto ja kaavat ovat hieman vuosien ja vuosikymmenten saatossa muuttuneet, mutta punkahtava asenne ja rosoinen ilmaisu määrittelevät edelleen pääpiirteitä. Bändin pitkästä ja värikkäästä urasta huolimatta Beyond the Door on vasta ryhmän seitsemäs pitkäsoitto, ja toinen sitten vuoden 2004 paluun, joka katkaisi seitsemän vuoden mittaisen haudassa lepäilyn.

Kovin monikaan asia ei ole muuttunut matkan varrella viimeisten 15 ja 39 vuoden aikana. McDonaldien vokaalit risteilevät edelleen huudon ja kovan laulun välillä ja sähkökitara on soitinarsenaalin kiistaton kuningas. Vierailija Geré Fennellyn muheva kapakkapiano saa värittää levyn kahta vahvinta raitaa, mutta rintama Jone Hoople ja Beyond the Door -biisien takana ei ole kovinkaan leveä. Parhaimmillaanhan bändi kuulostaa lähes David Bowien timanttikoirilta, tai hieman sekavalta Aerosmithin ja Thin Lizzyn sekoitukselta, mutta vahvat hetket tahtovat jäädä oppositioon.

Redd Kross soittaa amerikkalaista punkvetoista rockia periaatteessa ajattomalla otteella, mutta jotenkin sävellyskynän – ja etenkin sovitusten – kanssa on kroonisia ongelmia. Tai ainakaan itse en havaitse kovinkaan vahvaa omaa soundia ja tietä, eivätkä McDonaldit taida koskaan päästä eroon ikuisen haastajan leimastaan. Vuonna 2019 kevyt happorock ja psykedelia voivat hyvin, mutta siitä ei ole kiittäminen Red Krossia.