Lina Tullgren: Free Cell

Captured Tracks

Lähes tarkalleen kaksi vuotta sitten yhdysvaltalainen laulaja-lauluntekijä Lina Tullgren julkaisi esikoisalbuminsa. Won hämmensi tuolloin, eikä kummallisen kiekon sielu ole oikein vieläkään täysin auennut ainakaan allekirjoittaneelle. Öisen maailman varjoisat paikat jäivät väistämättä etäisiksi, ja niin uhkaa käydä myös nyt.

Free Cell jatkaa tunkeutumista entistäkin syvemmälle valottoman puolen popin maailmaan ja saa kysymään: mitä ihmettä Lina Tullgrenille on oikein tapahtunut? Toki hidasta poppiaan karsitusti esittävä artisti on ennenkin ollut taipuvainen esittämään asiansa melankolisesti ja haikeasti, mutta nyt veneen kokka kyntää kyllä jo poikkeuksellisen syvällä. Eikä depressiivisyys edes kiteydy nickcavemaisiksi purkauksiksi tai eelsmaisiksi kurjasteluiksi, vaan siivet vain laahaavat loputtomasti maata.

Uskallan väittää, että reippaammilla sovituksilla Nervous Yet ja dreampopimpi Golden Babyland olisivat voineet kasvaa albumin kulmapisteiksi, mutta tilaisuuksia ei osata – tai haluta – hyödyntää. Murheessa marinoitu Saiddone väläyttelee lupaavaa laulu-piano pallottelua ja melodia on puhdasta kultaa, mutta tämäkin numero hidastetaan kuoliaaksi.

En tosiaan tiedä mitä Tullgrenille on tapahtunut, mutta toivottavasti Free Cell on vain jonkinlainen siirtymävaihe ja puhdistumisrituaali, jonka jälkeen päivä saa jälleen paistaa edes hetkittäin hänenkin pihamaalleen.