Warner

Linkin Park päätteli kahden studiolevyn riittävän eväiksi täysipainoiselle live-julkaisulle, ja aika tarkkaan pitkäsoitot onkin iskubiiseistä kaavittu. Jo alkujaan 2000 julkaistulta, ja hitaan menestyksen kautta lopulta miljoonia myyneeltä Hybrid Theorylta mukaan on rekrytoitu seitsemän raitaa. Uudemmalta tänä vuonna ilmestyneeltä Meteoralta on vuorostaan napattu viisi rapmetal räiskälettä. Jotta liven hankintaa vielä harkitseva ostajakandidaatti saadaan vakuutettua, on livestä mahdollista ostaa tuplaversio jossa kakkoslevynä on DVD jolta löytyy koko keikka, ja vielä viisi biisiä pitempänä.

Livetilanteessa Linkin Park kuulostaa hämmästyttävissä määrin samalta kuin studiossakin, kappaleita ei ole uudelleensovitettu käytännöllisesti katsoen yhtään – nähtävästi studiossa saavutettu täydellisyys saa kelvata yleisölle sellaisenaan. Vaikka meno käy hetkittäin melko kiivaaksi, tuntuu siltä kuin yhtye hallitsisi täysin joka hetkeä. Tämä tiukka kontrolli johtaa tietysti siihen että turhia häröilyjä ei takuulla kuulla, mutta kyllä jotain erilaista ja arvaamatontakin voisi yleisölle/kuulijoille joskus tarjota.

Kaikki kuusikon jäsenet ovat hyvin esillä, mutta eniten huomio kiinnittyy vokalistikaksikkoon Bennington – Shinoda, joka osoittaa hoitavansa osansa vähintään yhtä hyvin kuin äänitystilanteessa. Bennington intoutuu etenkin keikan lopuilla jopa karjahtelemaan joitain kertoja vakuuttavasti, kunpa mies vain irtoaisi liestaan useamminkin. Brad Delsonin kitarointi on jälleen suhteellisen kankeaa riffipuuroa, jota rytmiryhmä Phoenix ja Rob Bourdon tukee ammatimaisen tarkasti ansaiten erityismaininnan. Levareiden takana seisoskeleva Joseph Hahn viskelee samplejaan sinne tänne näennäisen huolimattomasti, mutta tarkemmassa kuuntelussa huomaa nopeasti että kyllähän ne skrätsäilytkin menevät aika tarkasti yksi yhteen studioversioiden kanssa.

Valitut kappaleet ja niiden järjestys on tarkkaan harkittu ja toimiva. Lopussa soiva, ensimmäistä levyä edustava biisikolmikko Crawling / In The End / One Step Closer osoittaa bändin voiman olevan livenäkin vahva, kunhan vain homman annetaan hieman elää. Nyt tuota tarvittavaa eloa alkaa tapahtumaan vasta setin lopulla, eikä se peitä alkulevyä vaivaavaa virkamiesmäistä ”by-the-book” asennetta. Toivottavasti ensi kerralla pojat ottavat muutaman sihijuoman ennen mikrofonien eteen menemistä, niin tunnelmakin saattaa olla lavalla huomattavasti vapautuneempi.

Jos hankit version jossa on mukana DVD, voit saman tien hylätä CD:n sillä kunnon 5.1 äänillä ja 1.85:1 kuvalla bändi rullaa jo huomatttavasti paremmin. Lisänä kuultavat kappaleet antavat mukavasti lisäulottuvuutta settiin, ja kun kuvauskin on todella asiallista ei valittamista juuri löydy. Mikäli arvioitavana olisi pelkkä DVD nousisi tähtimääräkin jo lähelle neljää. No ehkäpä palaamme aiheeseen taas parin studiolätyn jälkeen.