Nostalgia

Vuonna 2000 nimellä Duke And The Sugar Velvets aloitellut Vaasalais(?)nelikko on muotoutunut miehistönvaihdoksien ja oman jutun hakemisen myötä nykymuotoon The Duke. Kitaristi Mikko Kananojan melodisen kaunis, hetkittäin miltei traaginen laulu toimisi muuten erittäinkin hyvin, mutta miehen anti on monessa kohtaa valitettavan tukkoisaa, ikäänkuin liikaa nenään laulettua. Tai sitten syyllinen on huono äänitys, joka tapauksessa tukkoista on. Biisit vaihtelevat rockaavasta avausraidasta Freak Show herkempään, The Arkin Let Your Body Deciden mieleennostavaan The World Is Watching –juoksutukseen päätyen hilpeästi retroilevaan That’s The Way It’s Gonna Be -kaunokaiseen. Monipuolista ilmaisua monenlaisista mausteista, Before lähtee hempeään pianoilmaisuun miltei Queenin rauhallisimmista maalailuista pohjaa hakien, samaa maailmaa haetaan Daniel Hjerppen humisevilla koskettimilla hellivällä ja Mikon melko massiivisen traagisiin laulumaalailuihin lähtevällä päätösraidalla I Was Born To It. Näiden väliin jäävä Suddenly kulkee puolestaan käsi kädessä That’s The Way It’s Gonna Be –raidan hilpeyden kanssa. Eli kuuden kappaleen verran ääninäytteitä melko monialaiselta popnelikolta länsirannikolta. Mikon kirjoittamat ja basisti Aleksi Hännisen äänittämät kappaleet saavat odottamaan The Dukelta jatkossa paljonkin, mutta etenkin tuohon laulun tukkoisuuteen kannattaa jatkossa kiinnittää huomiota, ainakin minua se kävi rassaamaan. Lisäksi biisikuusikko hakee vaikutteita ehkä hiukan liiankin monesta suunnasta, enemmän punaista lankaa kokonaisuus kaipaisi. Kaiken kaikkiaan ihan mielenkiintoinen tuttavuus.