Mustaa Jäätelöö: A

Omakustanne

Mustaa Jäätelöö on sama asia kuin Emmu Johansson ja komeassa C-kasetti formaatissa toimitukseen saapunut A on ”ensimmäinen osa audiovisuaalista kokonaisteosta”. Materiaali on kuuleman mukaan äänitetty vuosien 1912-1994 välisenä aikana, mutta tuohon tietoon suhtaudun hieman skeptisesti – tai onhan aika tietysti suhteellinen käsite jo alkujaankin.

A on siis vain osa jostain suuremmasta, joten kuulija joutuu tässä ääneen rajatussa tilanteessa vain antamaan mielikuvitukselleen carte blanchen. Johanssonin valittava laulu makaa vahvan kaiun pohjalla ja taustahuminan lisäksi sitä säestävät vain äärimmäisen kitsaasti annostellut koskettimet. Sanoista saa juuri ja juuri selvän, mutta tämä kokeellinen ambient-elektro-lo-fi-laulaja-lauluntekijä -teos tuntuu enemmänkin ikkunalta outoon maailmaan, kuin varsinaiselta kutsulta sinne.

Internetistä löytyy video Jeesuksen tyttöystävä -kappaleelle, joka saattaa antaa jonkinlaista osviittaa muun materiaalin suhteen. Vähintäänkin kokeelliseksi luokiteltavan videotaiteen parissahan tässä ollaan. Elokuvallisia mielleyhtymiä synnyttää myös Musta Helmi, joka on mielenkiintoinen versio Blue Velvet -kappaleesta – ja muutenkin David Lynch on tainnut toimia ainakin jonkinlaisena innoittajana tai vaikuttajana tässä kaikessa.

Pessi ja Illusia on Mustaa Jäätelöö -asteikolla suorastaan perinteinen poprokkailu ja Hätäpoistumistiellä Johanssonin valittava laulunkaltainen tuo mieleen vahvimmin Yoko Onon ilmaisun. Eli tyyli tulee taatusti herättämään mielipiteitä.

A on taidetta, jossa äänet palvelevat tarkoitusta hieman toisin kuin ns. perinteisemmässä musiikissa. Niinpä jäin kaipaamaan visuaalista tukea ja lisää äänille, jotka kyllä kiehtovat, mutta jättävät samalla pohtimaan kokonaisuuden eri tasoja ja elementtejä. Outoa.