Mannequin Pussy: Patience

Epitaph

Kaksi ensimmäistä albumiaan pikkulafkan kautta julkaissut Mannequin Pussy siirtyi suurempaan sarjaan Epitaphin kautta, mutta kuinka philadelphialaisten rosoisen punkrockin on mahtanut käydä?

Kolmannella albumillaan vokalisti/kitaristi Marisa Dabicen johtama yhtye hyödyntää laventunutta pohjaansa taitavammin ja monipuolisemmin. Yhtyehän käynnistyi aikoinaan Dabicen ja rumpujen takana alkujaan paukuttaneen Ahtanasios Paulin projektina, joka kasvoi kvartetiksi Paulin siirtyessä toiseen kitaraan ja uuden basistin sekä rumpalin vahvistaessa soundia. Patiencella kuullaan jo melkoisia taustarakenteluja, etenkin rumpujen ja perkussioiden näytellessä merkittävää roolia mm. High Horsen maalailuissa.

Toisaalta kvartetti on mitä puhtain kitararock-yhtye, jonka käsissä Cream virtaa nopeasti kohti Sonic Youthin ja The Breedersin leirejä. Eikä yhtye pelaa ainoastaan Dabicen raaoilla vokaaleilla ja kivitalon kokoisilla kitaravalleilla, vaan poppaillakin uskalletaan ja halauksia annetaan, kuten hieman hankalahkosti nimetty Fear/ /Desire ja päätösraita In Love Again tahoillaan osoittavat.

Periaatteet ovat siis hallussa ja Mannequin Pussy osaa työstää helposti kuunneltavaa kitarapunkrockia, mutta mistään huimasta persoonallisuudesta nelikkoa ei pääse syyttämään. Spektri laajenee ja rikastuu, mutta suurin osa materiaalista on kovin tutun kuuloista tavaraa.