Hot Chip: A Bath Full of Ecstasy

Domino

Melko monen ryhmän tankista on löpö käymässä vähiin, kun yhtä mittaa toiminnassa ollut bändi saavuttaa seitsemännen studioalbuminsa rajapyykin. Hot Chipin tapauksessa kannattaa myös muistaa, että modernin synapopin messiaat ovat julkaisseet kaiken lisäksi soolokiekkojaan vaihtelevalla menestyksellä. Kuinka siis emoyhtyeelle löytyy enää tarvittava määrä aikaa, energiaa ja ensiluokkaisia kipaleita äänitettäväksi?

Hot Chip nostatti uuden albuminsa tiimoilta vielä entisestään epäilyjä palkkaamalla ensi kertaa ulkopuolisia tuottajia, mutta uusien kokkien kutsuminen kattilan ääreen onkin saanut aikaiseksi vain entistä maistuvamman synapopsopan. Albumin yhdeksän raitaa muodostavat hieman päälle kolmen vartin mittaisen paketin mitä hotchipmäisintä poppia, joka samaan aikaan kuulostaa tutulta ja turvalliselta, sekä uudelta ja raikkaalta.

Esimerkiksi hitaasti asian äärelle pääsevä sinkkubiisi Hungry Child sekä rohkeasti kokeellisemman elektronisen musiikin lentoreiteillä viihtyvä Clear Blue Skies avaavat uusia suuntia ja tekevät kunniaa yhteen historialle, vaikutteille sekä tähänastisille saavutuksille. Huomionarvoista on myös eri aikakausien limittyminen eri raidoilla, jolloin ns. uuden ja vanhan rajoja on entistä haastavampaa piirrellä muhkean soundikakun kylkiin.

Jos ulkopuolisten käsien pelättiinkin sotkevan Joe Goddardin, Alexis Taylorin ja kumppaneiden ratoja, vaikutus näyttää olleen ennemminkin oleellisia vahvuuksia keskittävä. Näin hieman ristiriitaisen nimen omaava A Bath Full of Ecstasy on kevyesti parhainta mitä ryhmä, tai sen osaset, on luonut vähintään seitsemään vuoteen.