20 000 Hz: Painovoima

Omakustanne

20000 Hz piristi kes�� 2018 mit� messevimm�ll� Kultakassullaan. Lo-fi popin, jonkin sortin iskelm�n ja kokeellisen elektronisen musiikin soidessa ilman sen kummempia j�ykistelyit�. Basisti ja rumpukone-taituri Karl Bloodin perustama yhtye on vuosien saatossa kasvanut kvartetiksi, joka astuu nyt vakaan askeleen eteenp�in Painovoima-kasetillaan.

Hertsil�iset ovat edelleen ensisijaisesti hellytt�v�n kompastelevaa elektroa luova ryhm�, jonka soitinarsenaaliin kuuluu mm. legendaariseksi luokiteltava Commodore 64, mutta yhdeks�n kipaleen joukkoon on p��tynyt hieman toisenlaisiakin numeroita. R�v�k�sti rokkaavaa Rokkenrollii julistaa kapinamusiikin kuolematonta voimaa alkuper�isten visioiden tiell� ja Pietari kuulostaa lo-fi synailun sek� postpunkin onnekkaalta sivupolulta.

Aiemmin vahvasti esill� ollutta iskelm�-ulottuvuutta edustavat puolestaan laatusanoja suosiva Paska vappu sek� yli kuusiminuuttiseksi monoliitiksi venytetty Hei me kuollaan, joka on kuin ep�onnisesti v��r��n limboon juuttunut balladi. Kuinka tosissaan yhtye on t�t�(kin) numeroa v��nt�ess��n? Mahdotonta edes arvailla, mutta huumorissa on taatusti enemm�nkin tasoja kuin vain se normaali kaksivaiheinen p��lle ja pois.

Kaikki on periaatteessa kohdillaan ja b�ndi kuulostaa omalta, p�ivittyneelt� itselt��n, joten miksi en hihku ja hypi kattoa kohden? Ehk�p� syyn� on sen t�ydellisen p��nr�j�ytt�j�n puute, jota edes kolhosti soiva Olosuhteet ja niin ik��n kovia lupauksia kuiskutteleva Mist� ei voi puhua eiv�t pysty paikkaamaan. Mik�li t�m� olisi ollut ensimm�inen koskaan kuulemani b�ndin julkaisu olisin taatusti vaikuttunut vahvemmin, mutta nyt tilanne ei olekaan en�� niin selv�. Painovoima ei ole erinomainen kokonaisuus, mutta pirun hyv� ja iskev� nyt kuitenkin.