Drab Majesty: Modern Mirror

DAIS Records

Drab Majesty pakotti minut jälleen kerran erään hankalan kysymyksen äärelle: Onko hyvältä kuulostava musiikki oikeasti kelvollista, jos siitä ei pysty jälkikäteen muistamaan oikein mitään? Modern Mirror on näet albumi, jonka ääressä huomaan viihtyväni, mutta ensiluokkaisista soundeistaan ja ’juuri oikeista paloistaan’ huolimatta, mikään ei tartu pysyvästi.

Onko teflon-ongelma sitten vastaanottavan vai lähettävän tahon syytä tai ansiota? Ken tietää, mutta ainakin Los Angelesista kotoisin olevat Deb Demure ja Mona D ovat luoneet itselleen uniikin soundin, jonka hedelmällisyys ja monikerroksellisuus erottavat Drab Majestyn kilpailijoistaan. Musiikillisesti duo liikkuu keskellä 80-luvun synapopviidakoita, runsaan mystisyyden ja barokkimaisen raskaan dreampopin kaltaisen laskeutuessa kaiken ylle mitä runsaimpien samettikerrosten tavoin.

Lyriikoissa Kreikan Ateenasta inspiraatiota hakemaan lähtenyt kaksikko on päätynyt sukeltamaan kohtalokkuuden ja goottilaisen kuvaston syvään päätyyn, esimerkiksi Noise of The Voidin ja Out of Sequencen muistuttaessa kovasti Sisters of Mercyn ja The Missionin kepeämmistä paloista. Lisäksi yleisön mustahuulisempaa laitaa kosiskellaan The Curea muistuttavilla Ellipsis ja Long Division -raidoilla, jotka tosin saadaan kuulostamaan Drab Majestylta itseltään.

Modern Mirror asettuu ’ihan kiva’ -luokkaan, vaikka rahkeita riittäisi kovin paljon enempäänkin. Se on suuri sääli, sillä olisin todella halunnut pitää tästä pitkäsoitosta huomattavasti enemmän. Upea soundi ja tyylitaju, harmi että biisinkirjoituskynien muste on päässyt tyyliseikkoja hinkatessa kuivahtamaan.