Kishi Bashi: Omoiyari

Anti

Kishi Bashi on Yhdysvaltain Seattlessa syntynyt ja Virginian Norfolkissa varttunut indie poprock-artisti, jonka uusin albumi on jo miehen neljäs pitkäsoitto. Vuoden 2012 debyyttialbumi 151a esitteli Bashin korkean heleän lauluäänen, sekä hänen mestarillisesti hallitseman viulun, jotka kummatkin olivat tärkeässä roolissa kepeästi kulkevassa indie popissa.

Vuoden 2019 Yhdysvallat on saanut Bashin tarttumaan menneisyyden varjoihin ja vertaamaan niitä tämänhetkiseen tilanteeseen. Japanilaisten sukujuurtensa ansiosta/takia Bashi on ensi kertaa tuntenut olonsa epämukavaksi maassa, jossa ihonväri ja kulttuurinen tausta ovat varoittamatta nousseet taas ’varoitusmerkeiksi’. Näistä yllättävistä reaktioista ja niiden aiheuttamista tunnoista sai alkunsa Omoiyari-albumi, joka on Bashin kantaaottavin tähän mennessä.

Tämä levy ei silti ole poliittinen, vaikka sen perimmäinen sanoma kertookin rakkaudesta, ymmärtämisestä ja elämän monimuotoisuudesta. Kishi Bashi hallitsee harmonioiden luonnin, viehättävämpien melodioiden loihdinnan sekä akustisvoittoisen soitinpaletin käytön siten, että perimältään simppeleistä pop-kappaleista kasvaa pieniä mestariteoksia. Viulu soi yhä usein, samoin piano, banjo ja taustalle sijoitettu basso. Merkittävässä roolissa on myös Pip the Pansyn huilu, jolle Bashi antaa joitain upeimmista melodioistaan.

Viiltävän kauniisti ja herkästi soiva A Song For You nousee taatusti vuoden parhaiden kappaleiden kärkikymppiin, ainakin omalla listallani. Kishi Bashi kun osaa kiteyttää juuri tuolla raidalla Coldplayn hiukan surumielisen fiiliksen Simon & Garfunkel -harmonisuuteen, kuulostaen silti vain ja ainoastaan omalta virginialaiselta itseltään. Ehdottomiin kohokohtiin kuuluu myös välittömästi edellisen perässä kuultava Angeline, joka niin ikään nostaa kosteutta silmäkulmiin.

Kauneuden vastapainona kulkeva suru ja murhe nostavat päätään mm. Summer of ’42 ja F Delano -raidoilla, joissa Bashi kritisoi jopa Yhdysvaltain edesmennyttä presidenttiä. Katkeruus ei kuitenkaan ole hapattanut musiikkia, sillä arcadefiremainen ilottelu on paras tapa osoittaa kuinka historiasta on saatu selätysvoitto.