Tusks: Avalanche

One Little Indian

Lontoolaisen Emily Underhillin muodostama Tusks julkaisi vajaa kaksi vuotta sitten Dissolve-albuminsa, joka on tuon jälkeen ollut osa allekirjoittaneen suurempaa soittolistaa. Etenkin hauraita elektronisia poppilviä tutkiva False ja rockimmin soiva Last ovat edelleen biisivalioita, joista moni voisi ottaa mallia. Dissolvesta julkaistiin lopulta niin live- kuin remix-levykin, mutta nyt on viimein koittanut uuden syklin aika.

Avalanche turvautuu pitkälti samoihin tukipilareihin kuin edeltäjänsäkin, tosin kaavat ovat muuntuneet monimutkaisimmiksi, rönsyilevimmiksi ja toisinaan jopa bändimäisemmiksi. Luvassa on hauraita, elektronisille pohjille rakentuvia äänimaisemia, muutamia eläviä soittimia ja runsaasti elektronisia äänisirpaleita, joilla kokonaisuutta painotetaan ja rikastetaan.

Tämän tutun, ja nyt jo turvalliseksikin luokiteltavan pohjan päälle Underhill tiputtelee viipyileviä vokaalejaan, runsaan kaiun täyttäessä konehallimaisten valtavien tilojen loputtomat kuutiometrit. Muutoksen tuulet ovat sen sijaan puhaltaneet teksteissä, joissa Underhill on aiempaa suorempi, henkilökohtaisempi ja toisinaan jopa uskaliaan poliittinenkin, kuten sinkkubiisi Peachy Keen osoittaa.

Lisääntynyt ja kärjistynyt asenne heijastuu myös musiikkiin, jossa rummut ja kielisoittimet saavat vapaammin paukkua ja vinkua. Toisaalta kehitys on innoittavaa ja tervetullutta, mutta samalla jotain oleellista tuntuu kadonneen, tunnelmoinnin väistyessä takapenkille. Avalanche pyrkii avaamaan uusia uria, mutta itse kappalemateriaali jättää toivomisen varaa.