Sarasara: Orgone

One Little Indian

Sarasara on avantgardistista ja triphopahtavaa elektronista poppia luova ranskalainen laulaja-lauluntekijä, joka muiden kiireidensä lisäksi myös mm. tuottaa musiikkia, on aktiivinen kuvataiteilija ja DJ. Orgone on laulajattaren toinen albumi, joka seuraa vuoden 2016 Amor Fati debyytin suurissa jalanjäljissä. Jo esikoinen herätti vertailuja niin Björkin kuin mm. Aaliyahinkin suuntaan, eivätkä nuo puheet ainakaan hiljene uuden levyn myötä.

Pääosin elektronisesti luodun kiekon alku on vahva ja etenkin sinkkubiisi Blood Brothers osaa ottaa triphopin keinuvan tunnelman ja pitkät varjot, yhdistää ne elektropoppiin ja leikkiä taustan häiriöäänillä. Näin syntyy omanlaisensa yömaailma, jossa Sarasara liikkuu kuin kala vedessä, suosien varjoja, hiottuja soundeja ja tarkoin harkittuja efektejä. Herkkä tasapaino ja ehyt kokonaisuus, Orgone rakentuu nämä arvot etusijalla.

Otsikostaan huolimatta ranskaksi esitetty Moon Rock kiihdyttää tempoa, popin ja indu-palojen kiertyessä simppeliksi kipaleeksi. Peruspopistakin voi saada aikaiseksi paljon uutta ja erilaista, kun sen osaa vain pilkkoa ja koota hieman eri tavoin. Sarasara osaa myös tunnelmoida ja herkistellä, minkä Ego Trip osoittaa tahollaan. Kyseessä on periaatteessa kaikesta turhasta riisuttu pianoballadi, jota osataan jälleen kerran vahvistaa miltei hälyääniksi laskettavilla vinkaisuilla, huokailuilla, poksahduksilla ja muilla pulpahteluilla, jota voisi kutsua vaikkapa taustaäänitaiteeksi.

Sopivasti Sarasaran naapurissa asuva The Libertinesin Peter Doherty nostaa puolestaan niin ikään sinkkuna jo julkaistun Tinkertoyn kiekon terävimpiin hetkiin, kaksikon keskinäisen kemian kirjaimellisesti räiskyessä raidalta. Eikä yhteistyön myötä syntynyt lievähkö Massive Attack -viba ainakaan vahingoita kokonaisuutta. Samaa suuntaa luotaillaan toki parilla muullakin raidalla, mutta vasta Tinkertoy osuu tuon maalitaulun keskusalueelle.