Julia Shapiro: Perfect Version

Hardly Art

Aiemmin Chastity Belt -yhtyeen nokkahahmona tunnettu Julia Shapiro paloi loppuun bändinsä edellisellä kiertueella, yhtyeen markkinoidessa I Used to Spend So Much Time Alone -pitkäsoittoaan. Kesken kaiken keikkarupeamalta pakkolaskun kotiinsa tehnyt Shapiro päätti oppia äänittämisen ja miksaamisen salat, vaikka ei ollut edes aluksi varma koko musiikkiuransa jatkosta.

Hiljalleen uudet kappaleet lähtivät hakemaan muotojaan, ilman sen kummempaa kiirettä, painetta ja vääntöä. Perfect Version onkin mitä selvimmin kotioloissa syntynyt albumi, jolla Shapiro jatkaa uneliaan poprockin rauhoittamista ja dreampopahtavien elementtien sekoittamista entistäkin verkkaisempien kehysten sisällä. Samalla kokonaisuus sai itselleen otsikon, Shapiron etsiessä ominta soundiaan ja biisien toimivampia versioita. En epäile albumin ja etenkin sen tekovaiheiden terapeuttista merkitystä, mutta itse lopputulos on jo oman makuuni liiankin uneliasta ja asettunutta.

Shapiron laulu ja verkalleen soitettu sekä hiljaiseksi vaimennettu sähkökitara muodostavat biisien rungot, säröjen ja rosojen jäädessä oppositioon. Tired on nimensä mukaisesti lähes halvaantunut väsymyksestä ja nimibiisi Perfect Version ei juuri eroa sisaruksestaan. Empty Cupin pohjalta on turha etsiä myöskään onnea, Shapiron kuulaan ja kaiutetun laulun kadotessa ääniusvaan.

Kylläpä tämä oli raskas ja kivulias pettymys. Toivonkin todella että saatuaan sisäiset ongelmansa (toivottavasti) ratkottua, Chastity Belt tekisi nopeasti paluun ja Shapiro sysäisi sooloilunsa sivuun.