Mahonies: Pouring From an Empty Cup

Running Moose Productions

Nyt ei olla enää ihan ajankohtaisen musiikin äärellä, mutta vaikka Mahoniesin Pouring From an Empty Cup -pitkäsoitto ehdittiin julkaista jo viime vuoden puolella, päätin silti vielä tarttua siihen. Juontuuhan kiekon syntyhistoria toisaalta aina vuoteen 2013 asti, joten pitkässä aikajanassa viive on mitätön, minkä lisäksi kotimaisen kelpo kitararockin lippua ei tule koskaan heilutettua liikaa.

Alkujaan powerimman popin äärellä viihtynyt Mahonies on vuosien saatossa matkannut Atlantin yli Amerikan puolelle, debyyttialbumin soidessa amerikkalaisen ahnaasti. Bruises mustelmoittaakin matkaa itärannikon Bruce Springsteen soundista preerioiden Neil Youngiin saakka, kun taas Half Dead on omanlaisensa hybridi kevyestä countrysoundista ja suomalaisen kaihon kirvellyksestä. Matka laajojen lakeuksien stetsonbaareista kotoisten lakeuksien alle on toisinaan kovin lyhyt.

Toisessa laidassa Past rokkaa kuin sisäisen George Harrisoninsa löytänyt Tom Petty, laveasti ja melodisesti mutta samaan aikaan jotenkin sopivan pidättyvästi. Maalitaulun keskeisempiin osiin hakeutuu myös rauhallinen For the Hundreth Time, jonka yksinkertaisessa fiilistelyssä Mahonies onnistuu jälleen haalimaan valtavan tunnekirjon saman katon alle.

Ei tämä mitään patsaita kaatavaa rockia oleva, mutta omalla painollaan eteenpäin virtaavat biisit muodostavat nimenomaan vahvan albumikokonaisuuden, joka tekee kunniaa menneille mestareille soundaten silti samaan aikaan vain omalta itseltään. Ei ole tämä kuppi ainakaan tyhjä, sanoisin.