Ellips: Yhden naisen hautajaiset

Haloo Helsingin vahvin lenkki kokeilee siipiään ainakin yhden sooloalbumin verran. Hän on koonnut sitä varten loistavan bändin ja tuottajan ympärilleen. Näissä kahdessa lauseessa on jo oikeastaan ne asiat, jotka tekevät Yhden naisen hautajaisista riemujuhlat. Haloo Helsingin musiikista puuttunut villiys ja vaarallisuus, joka nokkanaisen äänessä on aina kuplinut on vihdoin täällä. Tätä musiikkia ei ole tuherrettu omalla läppärillä nollabudjetilla. Tässä musiikissa tuoksuu hiki ja kerosiini, joiden ryöpsähdystä tarpeeton Kukkapuro-slovari väljäyttää. Toki myös Kyykäärmeen valtatie on toisarvoinen ralli, mutta se auttaa pitämään kaasun pohjassa.

Tehosekoittimessa ja sittemmin Saimaa-yhtyeen ihanan suuruudenhullussa progeilussa kannuksensa ansainnut Matti Mikkola on saanut studioon Kingston Wall -rumpali Sami Kuoppamäen ja muun muassa Ismo Alanko Säätiössä ja Olavi Uusivirran yhtyeistä tunnetun kitaristi Timo Kämäräisen, joka ei ole bändihistoriastaan huolimatta koskaan päivän popista syttynyt. Mikkola päästää hänet irti ja kun ansiokas Saimaa-basisti Juho Kanervo tekee soitollaan tilaa kitaristille, on jazzmuusikoksi kouluttautunut Kämäräinen oman progefantasiansa karkkikaupassa.

Ellips itse on vastuussa sävellyksistä ja sanoituksista, jotka ovat parhaimmillaan riittävän kelvollisia bändin nostattavan taian raaka-aineiksi. Kun kaiken mahdollisen menestyksen Suomessa saavuttanut laulaja tekee tarttuvan pop-laulun kerjäläisestä minä-muodossa ja selviää siitä kuivin jaloin, on pakko nostaa hattua korkealle. Joskus mietin kuka teistäkin näteistä / on se joka minut aamulla kolera-altaasta kalastaa.

Voi olla, että levy ei ylipäätään aiheuttaisi samaa supinaa ja kohinaa, jos kotimaisia rock-albumeja ilmestyisi kuin sieniä sateella. Mutta tänä päivänä hyvin soitettu rock on jo itsessään tapa erottua. Tosiaan, Ellipsin debyytti on häpeilemätöntä retroilua paitsi 1970-luvun jylhien progesuuruuksien jalanjäljissä myös esimerkiksi Queenin sävelpartituureilla tanssien (Lasityttö). Sellaista ei todellakaan kovin usein kuule.