Julkaistu: 28.06.2019
Arvostelija: Mika Roth
Omakustanne
Yhtyeillä on mitä erilaisempia syntytarinoita. Toiset ovat saaneet alkunsa rakkaudesta, hyvistä fiiliksistä ja positiivista viboista, mutta jostain päin suomenniemeä kotoisin oleva Noisy Heaven ei kuulu noihin porukoihin. Silkasta turhautumisesta syntynyt saanut duo julkaisi ensimmäisen demonsa loppuvuodesta 2017, ilmaisun muodon asettuessa jonnekin noisen ja punkin tietämille.
Huhtikuinen sinkkubiisi ABC of My Life on edelleen tuoreen kiekon terävin kärki, tosin rinnalle nousee vokalistivieras Juulian vahvistama When I’m Old. Positiiviseen sarakkeeseen laskettakoon myös rouhealla riffillä varustettu I’m Not Proud, jolla duo tasapainoilu multaisimman grungen, keskaria heiluttelevan noisen ja ärtyneen punkin välillä saavuttaa kulminaatiopisteensä. Mihin kaikkeen kunnon kertsillä päästäänkään, oli alla sitten kuinka tunkkainen rockrulla tahansa.
Noisy Heaven on pääosin ahdistunut, sitä ottaa pannuun suhteellisen monet asiat ja osa kivuliaista ongelmista saattaa olla ihan itseaiheutettuja, kuten Everything is Fine -sinkkubiisi kiekon lopulla osuvasti toteaakin. Mutta kun albumin alkupuolelle sijoitetaan biisi nimeltään: An Open Letter for the People I Used to Call Friends, niin lähetelläänhän siinä signaaleita taatusti moneen suuntaan.
Everything is Fine on kuin ahdistava ja musertava elokuva, jota ei kuitenkaan osaa tai voi jättää kesken. Juonen kutsuminen yllättäväksi on naurettavaa, eikä teos tuo oikeastaan mitään uutta genreensä, mutta sen parhaimpien hetkien ansiosta tekeleeseen kannattaa tutustua. Ainakin tässä ollaan puhtaasti ei-miellyttävyys kentällä, eli jonkinlaisessa noisen taivaassako?
Kotimainen vuonna 2016 perustettu ryhmä liikkuu lähellä New Yorkin punk rockin ja noisen linjastoja.
Linkki:
noisyheaven.bandcamp.com
(Päivitetty 28.6.2019)
