Basement Jaxx: Kish Kash

XL

Tanssimusiikki on käymistilassa. Jos sanotaan, että rockissa kaikki mahdollinen on tehty ja koettu, kaikki tuore tavara on vain uudelleenlämmittelyä ja vanhan yhdistelyä, voi samaa paria astetta alleviivaamammin sanoa myös tanssilattian täyttäjistä. Skenen viime vuosien menestyneimpiä tekijöitä, Lontoon kaksikon Felix Buxtonin ja Simon Ratcliffen Basement Jaxx kertoo tuovansa helpotusta asiantilaan uudella, kolmannella levyllään Kish Kash. Vaan miten lienee?

Rockaavalla paahdolla jyräävän The Bellraysin laulusolisti Lisa Kekaula oli alunperin tulossa Jenkkilästä asti aivan eri kappaleen ääneksi, mutta levyn tukkoisen särisevästi tykitellen avaava Good Luck toimii jopa kiitettävän hyvänä paikkauksena. Ilman muuta levyn tarttuvinta osastoa. Meshell Ndegeocello jatkaa kakkosraidalla Right Here’s The Spot nappiin osuneiden vierailijoiden sarjaa. Rykivän tarttuvasti etenevää, jopa punkahtavaa elektrotanssilattianykimistä. Felixin ja Simonin (vai kenties levy-yhtiön?) tanssiskenen uudistamis- ja pelastamispuheet tuntuvat kulkevan levyn alussa melkoisen kaaoksen kautta efekteillä täyteen sämplättyine menoraitoineen, pienen välisoiton jälkeen starttaava Lucky Star tarjoilee bulgarialaisia (kuten saatekirjeessä todetaan) napatanssisaundeja paahdon taustalla ja Dizzee Rascalin kieroilevia räpäytyksiä.

Plug It Inistä nousee ensinnä mieleen Saksanmaan mainio tanssibiittivelho Timo Maas, jonka Loud -levyn aikainen materiaali ei kulje kovinkaan kaukana N’Sync -mies JC Chasezin tulkitsemasta kieputtajasta. Mainiota biittiä ja tiluttelumaustetta. Rauhallisemmin fiilistelevät välipalat on jätetty sivuosaan, toki If I Ever Recover ja Phoeben tulkitsema akustisvivahteinen Tonight puolustavat paikkaansa pieninä hengähdyshetkinä. Niin ja vaikka mainioita vierailijoita riittääkin joka lähtöön, on Felix itsekin tulkinnut muutamia paloja, kuten sekopäisen Living Roomin. Unelias päätösraita Feels Like Home rauhoittelee kuulijaa Meshell Ndegeocellon johdolla, matka on kuljettu ripeine pyrähdyksineen ja pohdiskelevine huohotustaukoineen.

Tuoko Kish Kash sitten jotain uutta yökerhojen valonvälkkeeseen ja hikisten vartaloiden rytmiriekuntaan? Ei oikeastaan. Silti hattua täytyy nostaa levylle kokonaisuutena, kaaosrykivää elektroporeilua vie lopulta eteenpäin kokonaisuuteen kudottu punainen lanka. Vaikka laulusolistit vaihtelevat 65 –vuotiaasta Totlyn Jacksonista kahelilla Supersonicilla aina punklegenda Siouxsie Siouxiin asennetiputteluun Cish Cashillä, leimaa levyä alusta loppuun tarttuva rytmijuna sekä hyvin kemikaaliset mausteet ja kaaosvinoilut elektrogaragesta uneliaampaan huminaan. Eli vaikka mitään sen käänteentekevämpää ei Jaxxin kolmoslevyllä olekaan, on se alusta loppuun nautinnollinen kuuntelu- ja jamituskokonaisuus. Ja sehän sen peruslähtökohdan pitäisikin olla.