Notio: Lucid Dreams for Sale

Omakustanne

Notio on kahden henkilön, Albert Ollin ja Pasi Löfgrenin, muodostama musiikkiprojekti. Olli vastaa kaiken materiaalin kirjoittamisesta ja pitkälti myös lopputuloksessa kuultavista soittimista, kun taas Löfgren vastaa äänityksestä, miksauksesta ja masteroinnista. Sovitukset ruuvataan kuitenkin kasaan yhdessä, joten Löfgren on enemmän kuin pelkkä tuottaja.

Kaksikon pari vuotta sitten julkaisema Alive Again EP risteili modernin rockin ja metallin post-vetoisilla puolilla, progehtavan metalloinnin kimuranttien kuvioiden haiskahtaessa toisinaan jo kikkailulle. Debyyttialbumilla ei kuulla ainuttakaan EP:n kolmesta kappaleesta, uuden kiekon muodostaessa oman teemalevynsä. Dystooppisessa juonessa ihmiskunnalla, tai ainakaan sillä kansanosalla jonka arkea lyriikat avaavat, ei mene kovinkaan kuohkeasti. Yksityisyys on kirjaimellisesti kortilla, eikä tiedon virrasta pysty aina päättelemään kuka naruja vetääkään ja mistä syystä.

Notion kulmikas ilmaisu sopii tarinaan, mutta rytmivetoiseen soittoon jää kaipaamaan pitkässä juoksussa enemmän tarttumapintaa ja vaihtuvuutta. Lucid Dreams for Sale on toki tukevista paloista rakennettu, mutta etenkin albumimitassa raskas synkistely kääntyy jo itseään sekä tarkoituksiaan vastaan. Tässä joukossa SOADia luovemmin soveltava E.G.O (Eternally.Growing.Object) sekä raivoisa Social Ship nostavat kiekon osakkeita. Oma kummallinen pikku-universuminsa on myös albumin sulkeva Precious Life, robottiäänellä käynnistyvä plus kaksitoistaminuuttinen jätti, joka painaa albumin kokonaismitan raskaasti kolmen vartin tuolle puolen.

Pähkäilin pitkään kolmen ja neljän tähden välillä, mutta etenkin lievän puutumisen kautta päädyin lopulta ensinnä mainittuun. Sinkkuina Notio jyräisi ja EP on jo koettu vavahduttavaksi formaatiksi, mutta albumiin jäin kaipaamaan vaihtuvuutta ja kaavaa rikkovia lukuja, etenkin kun kyseessä on teemalevy.