VON KONOW: For All and None

Solina Records

Helsinkiläis-lissabonilainen pop-artisti ja laulaja-lauluntekijä Marko von Konow osui rikkaaseen kultasuoneen alkuvuodesta ilmestyneellä On a Hill -sinkullaan. 80-luvun synapophan innoittui aikoinaan mm. 20- ja 30-lukujen romanttisesta liikkeestä ja kabareesta, kun taas VON KONOW otti nuo kaikki ainesosat ja lisäsi niihin ripauksen uuden vuosituhannen modernismia. Kaikki tuntui siis samaan aikaan miellyttävän tutulta, ja silti joltain uudelta ja erilaiselta, lopputuloksen lähennellessä täydellisyyttä.

Toinen albumia edeltänyt sinkku, Lucid Sound, toi mukanaan melodista lämpöä ja asteen elävämpiä instrumentteja, sekä synkemmät tarinalinjat, jotka muodostivat vahvan kontrastin keveiden taustojen kanssa. Nämä linjaukset ovat niin ikään tuttuja niin 80-luvulta kuin ensimmäisen maailmansodan jälkeisiltä ajoilta. VON KONOW ei kuitenkaan saarnaa, saati sitten asetu minkään ismin tai näkemyksen puolelle, vaan on ennemminkin asioita tarkkaileva ja osuvia huomioita tekevää katsoja, tässä elämänkokoisessa tarinassa.

Albumin avaukseksi sijoitettu On a Hill on kiistatta VON KONOWin terävin ässä, mutta pitkäsoittomuodon vaatimukset on osattu ottaa huomioon materiaalin monipuolisuudella. Päätösraita Summer’s Day on melankolisine saksofoneineen ja orkestraatioineen kaikkineen kuin pieni pop-sinfonia ja Overtakenin pohdiskeleva kulku on innoittavaa kuultavaa. Suorempaa sinkkupotentiaalia omaava Here I Stand on taasen VON KONOWin puhtain euroviisubiisi, mikä tässä yhteydessä katsotaan ainoastaan positiiviseksi tekijäksi.

For All and None on albumina aavistuksenomainen pettymys, etenkin kun kaksi aiemmin mainittua sinkkua ehtivät kohottaa riman jo niin kovin korkealle. Pitkäsoitto on kuitenkin sitä lajia, joka kasvaa ajan myötä, joten sille kannattaa antaa aikaa ja rakkautta.