The Dream Syndicate: These Times

Anti

Los Angelesista kotoisin olevan The Dream Syndicaten juuret ulottuvat aina 80-luvun alkuun saakka, tosin yhtye otti välissä reilun kahden vuosikymmenen mittaisen tauon. Pari vuotta sitten julkaistulla How Did I Find Myself Here? -albumilla takaisin haudan levosta noussut bändi löysi soundinsa, itsensä ja suuntansa.

Jälleen uuden vuosikymmenen lähestyessä vääjäämättömästi loppuaan Steve Wynnin johtama rock-yhtye on kaikkea muuta kuin omiin uriinsa juuttunut kehäraakki. Edellinen studioalbumi, joka oli samalla ensimmäinen vuoden 2012 jälkeen tapahtuneen uudelleenkokoontumisen, nosti riman korkealla ja These Times ylittää tuon rajan vaivatta.

Albumilta löytyy indie/alternative rockin mitä moninaisia juonteita, ja alkuun kiekko vaikutti jopa hajanaiselta kokoelmalta liikaa toisistaan eroavista palasista. Soundillinen ja tyylillinen rikkaus eivät kuitenkaan koidu ryhmän surmaksi, sillä alkupuolella Put Some Miles On nakuttaa motorikmaisella moottorillaan vakaasti ja Hypnoottisesti jauhava Black Light kulkee läpi öisen maiseman luoden mustaa valoaan teiden pientareille, roskakasoihin, villieläinten hohtaviin silmiin ja iäisyyteen. Saman kirjan lukuja, vaikka toisistaan paljon eroavatkin.

Vahvan alun vanavedessä Still Here Now ikävöi melankoliassaan tavalla, joka yhdistää Roy Orbisonin kaihon Dire Straitsin kiemuraiseen tapailuun vahvan melodian ympärillä, etenkin taidokkaasti soitetun soolokitaran kulkiessa pitkiä matkoja välittömillä lähiseuduilla. Yksi helmi on eittämättä levyn sulkeva Treading Water Underneath the Stars, joka tahollaan solmii ne muutamat lepattamaan jääneet narut kiinni muuhun kudokseen.

These Times taiteilee rajalla, jossa värikylläisyys muuttuu sekavuudeksi, mutta ensiluokkaisten melodioiden ja sovitustyön ansiosta The Dream Syndicate suuntaa kohti tulevaa vahvempana kuin kenties jopa The Days of Wine and Roses debyytillään. Ja se on paljon sanottu se.