Musta Lokakuu: Musta Lokakuu

Omakustanne

Jyväskyläläinen Musta Lokakuu on puhdasverinen postpunk-yhtye, jonka ensimmäiset viralliset julkaisut ovat ilmestyneet tämän vuoden puolella. Bändin tai sen jäsenten historiasta ei löydy mitään sen kummempaa tietoa, joten itse musiikin on puhuttava kaikkien puolesta.

Postpunkkiin olennaisena osana liittyvät suru, synkkyys ja kohtalokkuus ovat saavuttaneet tällä albumilla äärirajansa. Musta Lokakuu ei vielä vedä mustuuttaan överiksi, mutta vaaran paikat vilahtelevat jo parissa kohdin. Tai ainakin omasta mielestäni kiekon sulkeva sinkkubiisi Vain elämää sekä verihurmeiseksi äityvä Raivo menevät jo tarpeettoman pitkälle synkkien säkeidensä julistuksessa. Raivo ja suru voivat tietysti toimia moottorina, mutta toiston kautta nämäkin tunteet kääntyvät jo tekijöitään vastaan.

Toisaalta negatiivisuus voi myös olla suunnaton positiivinen voimavara, minkä energinen ja nopeasti halki maiseman laukkaava Katso muualle tekee tavallaan. Edukseen erottuu myös albumin pisin raita Pirun pelto, jonka klonksuvassa bassossa ja kauhukuvastossa Musta Lokakuu on jo Hammer-kauhuversio itsestään – mutta jotenkin hyvällä ja poikkeuksellisen rakentavalla tavalla. Ehkäpä fantasiaelementtien kanssa kannattaisi pelailla useamminkin?

Esikoisalbumi jättää itsestään ristiriitaisen vaikutelman, kun pataan viskotut ainekset eivät tunnu vielä löytävän keskinäisiä suhteitaan. Bändin suoraviivaisuus ja uskollisuus omalle tyylilleen kantaa monissa kohdin, joten pienellä jalostustyöllä kasaan voidaan saada jotain huomattavasti ikimuistoisempaa.