Niina Annika & Aurinkoiset: Taian tiiän

Omakustanne

Jos rock on rajaton riemu niin parhaimmillaan folk on rajaton perintö, joka voi yhdistää meidät kaikki yhdeksi suureksi kansaksi. Niina Annika & Aurinkoiset soittaa folkkia, jonka rajattomuus ja avaruus suorastaan huumaavat. Ja muistetaan tässä välissä mainita myös se, että kyseessä on vasta yhtyeen debyyttialbumi.

Niina Annika & Aurinkoiset on siitä jännä yhtye, että sen levyllä tyylilajit sinkoilevat iloisesti vasemmalla ja oikealle, mutta jotenkin kaikista näistä palasista, tilkuista ja omintakeisista paikoista on rakentunut suhteellisen ehyt albumi. Ei tässä nyt mitään Grammyjä vielä lähdetä voittamaan, mutta tamperelainen nuori ryhmä on ansainnut syvän kumarruksen nimenomaan sovitustyöstään.

Albumin avaava Aurinkovala iskee verkkaisesti noitarumpua ja maalaa poronsarvia kodan seiniin, hämäten hieman satunnaista kuulijaa reilun kolmen ja puolen minuutin ajan. Toisessa päässä levyä Taina tiiän lähentelee progeilussaan myös shamanistisia sävyjä, miltei seitsemän minuutin pituisen teoksen kiihtyessä ja kiihtyessä tunteidensa mukana. Näiden pisteiden väliin jäävällä alueella on neljä raitaa, joilla Niina Annika & Aurinkoiset ehtii moneen mukaan.

Kuin ruska puita on heleä, rauhallinen ja hiljaisissa hetkissä viihtyvä folk-kudelma, pientä americanan vivahdettakin voi havaita tässä kauniissa helmessä. Susinainen astuu syvemmälle mystisen lännen varjoihin, sähkökitaran yksinkertaisen kuvion toimiessa loitsumaisen laulun vastavoimana. Puhuri puhaltaa huilullaan progeen hyppysellisen Jethro Tullia, mutta Aurinkoiset leijailee huomattavasti vapaamman taivaan alla, pohjien leikkisän pyörinnän ja sanoituksen viedessä kaikki vakavammat aatokset mukanaan.

Lähimmäs valtavirtaa yhtye päätyy kun Maailma muuttuu hyppää yllättäen bluesrockin junavaunun kyytiin, progen ja soulin pyöriessä leikkisästi repussa. Toki muissakin kappaleissa on näitä samoja elementtejä, mutta vain tällä raidalla bändi sopisi mielestäni rokkifestivaalien esiintyjäkaartiin.

Esikoinen on monipuolinen vaan ei tarpeettoman monimutkainen albumi, jolla yhtye on vasta löytämässä ominta soundiaan ja määrittämässä niitä alueita, joilla se parhaimmin viihtyy. Tarina ei kerro onko albumia edeltänyt edes demovaihe, mutta mikäli kyseessä on todella aivan ensimmäinen julkaisu, on bändi uskomattomassa vauhdissa jo nyt.