Jalot Pojat: Vessakirjoitukset I & II

Omakustanne

Onko vessojen seinistä, ovista, lattioista ja toisinaan jopa katoista löytyvistä kirjoituksista mitään hyötyä? Kuka niitä vessoja edes koristelee omilla neroleimauksillaan? Onko julkisen omaisuuden ja yksityisten vessojen vandalisoinnille näkyvissä loppua? Nähtävästi ihmiskunta on mitä erilaisimmissa eriöissä aikaansa viettäessään kuvittanut lähiympäristöään jo aikojen alusta.

Oululainen Jalot Pojat on saanut loistavan/typerän idean, että nyt tehdään kuule levy, jonka tekstien ytimet uutetaan suoraan vessojen seinistä. Otetaan siis kaikki varmistimet pois ja kiskaistaan jokainen sokka paikoiltaan. Istutaan alas ja nautitaan, tai kauhistellaan.

Musiikillisesti Jalot Pojat soittaa punkahtavaa folkkia, jossa muoto on usein ilahduttavan monipuolinen, akustiset kitarat vastaavat kantavista rakenteista ja lyriikoissa vilahtelee v- ja p-sanoja jonkin verran. Selvimmin massasta erottuvat Vain muutaman kebabin tähden, joka ui lähiöetnoilun matalissa vesissä, sekä taistolainen protestilaulu Riistäjän lait. Onhan niitä vessoja tietysti työväentaloilla ja kebab-ravintoloissakin. Liekö Che Guevera -runkkarit sitten Kokoomuksen tai Keskustapuolueen puoluetoimiston valtaistuinhuoneen sisuksista innoituksensa saanut?

Politiikan ja rakkauden tuolla puolen Viisas mies folkrokkailee iloisesti ja sanojen rytmiikalla pelleilevä Kehittynyt mutta Pasi saa väkisinkin hymyn karehtimaan suupielissä. Eihän näille saisi nauraa, mutta minkäs teet.

Muutama osuma, pari rimanalitusta ja ehkä hiukan liikaa laatusanoja, ainakin allekirjoittaneen makuun. Jalot Pojat ansaitsee kuitenkin prinikat rintaan ja kultaukset pyttyihinsä rohkeudestaan, innovatiivisuudestaan sekä siitä, että suurin osa jutuista liikkuu muualla kuin polvien ja navan välissä.