Debonair: 365

Omakustanne

Kokkolasta kotoisin oleva Debonair on viimeisen kolmen vuoden ajan työstänyt debyyttialbumiaan. Eli 1095 olisi kuvaavampi nimi kuin 365, mutta eiköhän viesti välity tuollakin otsakkeella. Bändi ei ole sen kummemmin lähtenyt betonoimaan perustuksiaan millekään tietylle aikajaksolle, mutta melodisen rouhea rock viittaa useimmiten 90-luvulle ja uuden vuosituhannen ensimmäisiin vuosiin. Tosin seassa on myös kasaria ja aivan huippumoderniakin partikkelia yksiselitteisempiä kaavoja torppaamassa.

Kahdella sähkökitaralla kudottuja maisemia tuetaan basso-rummut -akselilla, sekä säästäväisesti käytetyillä koskettimilla, joiden tehtävä on tapetoida taustoja huomaamattomasti. Kitaratkin murisevat kovin maltillisesti, vaikka bändin sydänmaat löytyvät mitä selvimmin 90-luvulla syntyneessä alternative rockissa, tosin ronskisti rokkaava The Score tuo hetkellisesti garagen räikeitä värejä mukaan kuvaan. Vahvemmillaan yhtye on kuitenkin päästessään vyöryttämään isoja melodioita ja rakentamaan draaman kaaria, kuten Outcast ja 365 -raidoilla.

Vokalisti-kosketinsoittaja ja toisinaan myös akustiseen kitaraan tarttuva Jan Lehmus laulaa lavealla spektrillä, toisinaan varoen ja hiljaa, toisinaan taas kaikki aseet räiskyen. Mestarillinen nyanssien hallitseminen leimaakin koko yhtyettä ja levyä, jonka moninaisissa luvuissa riittää runsaasti löydettävää ja keksittävää. Toisinaan tosin hiomistyö on jo mennyt vuosien vieriessä mielestäni liian pitkälle, mutta soundillinen ’tahrattomuus’ lienee ongelmista se vähäisin. Albumin loppupuolelle sijoitettu Weight of the World pistää silmään muusta materiaalista erottuen, mutta väriläiskästä muodostuu ajan myötä yksi levyn kantavista pilareista.

365 on hieno avaus ja toivon todella, että bändi löytää melodiselle ja toisinaan hiukan progehtavallekin rockilleen ystäviä. Ja josko seuraavan kiekon saisi kasaan vaikka puolessa esikoiseen käytetyssä ajassa.