Debonair: 365

Omakustanne

Kokkolasta kotoisin oleva Debonair on viimeisen kolmen vuoden ajan ty�st�nyt debyyttialbumiaan. Eli 1095 olisi kuvaavampi nimi kuin 365, mutta eik�h�n viesti v�lity tuollakin otsakkeella. B�ndi ei ole sen kummemmin l�htenyt betonoimaan perustuksiaan millek��n tietylle aikajaksolle, mutta melodisen rouhea rock viittaa useimmiten 90-luvulle ja uuden vuosituhannen ensimm�isiin vuosiin. Tosin seassa on my�s kasaria ja aivan huippumoderniakin partikkelia yksiselitteisempi� kaavoja torppaamassa.

Kahdella s�hk�kitaralla kudottuja maisemia tuetaan basso-rummut -akselilla, sek� s��st�v�isesti k�ytetyill� koskettimilla, joiden teht�v� on tapetoida taustoja huomaamattomasti. Kitaratkin murisevat kovin maltillisesti, vaikka b�ndin syd�nmaat l�ytyv�t mit� selvimmin 90-luvulla syntyneess� alternative rockissa, tosin ronskisti rokkaava The Score tuo hetkellisesti garagen r�ikeit� v�rej� mukaan kuvaan. Vahvemmillaan yhtye on kuitenkin p��stess��n vy�rytt�m��n isoja melodioita ja rakentamaan draaman kaaria, kuten Outcast ja 365 -raidoilla.

Vokalisti-kosketinsoittaja ja toisinaan my�s akustiseen kitaraan tarttuva Jan Lehmus laulaa lavealla spektrill�, toisinaan varoen ja hiljaa, toisinaan taas kaikki aseet r�iskyen. Mestarillinen nyanssien hallitseminen leimaakin koko yhtyett� ja levy�, jonka moninaisissa luvuissa riitt�� runsaasti l�ydett�v�� ja keksitt�v��. Toisinaan tosin hiomisty� on jo mennyt vuosien vieriess� mielest�ni liian pitk�lle, mutta soundillinen �tahrattomuus� lienee ongelmista se v�h�isin. Albumin loppupuolelle sijoitettu Weight of the World pist�� silm��n muusta materiaalista erottuen, mutta v�ril�isk�st� muodostuu ajan my�t� yksi levyn kantavista pilareista.

365 on hieno avaus ja toivon todella, ett� b�ndi l�yt�� melodiselle ja toisinaan hiukan progehtavallekin rockilleen yst�vi�. Ja josko seuraavan kiekon saisi kasaan vaikka puolessa esikoiseen k�ytetyss� ajassa.