Versing: 10000

Hardly Art

Tacomasta alkujaan kotoisin oleva ja nyttemmin Seattlesta käsin operoiva Versing on niitä jenkkibändejä, jotka tunnistaa isänmaansa lapsiksi noin kymmenessä sekunnissa. Eikä äänekästä kitararockia takova nelikko kuulosta niinkään Yhdysvaltain tältä päivältä, kuin ennemminkin siltä mitä Seattlen ympäristössä kuultiin 90-luvun tienoilla.

10000 ei ole kuitenkaan ole mitään postgrungen huuruilua, vaan ennemminkin Sonic Youthin jalanjäljissä kulkevaa, kitaravetoista ja hiukankin noisenkin kanssa flirttailevaa musiikkia. Etenkin albumin alkupuolelle sijoitetut sinkkuraidat Offering ja Tethered ovat jo siinä määrin soonisten nuorten hengessä luotuja ralleja, että vähempikin osoittelu olisi riittänyt. Asiaa ei myöskään helpota se, että vokalisti-kitaristi Daniel Salas kuulostaa häiritsevissä määrin Thurston Moorelta, aina maneereitaan myöten.

Melodisesti pyörivä ja helkkyvä By Design on sentään edes puolittainen askel tuoreeseen suuntaan ja tynkämäisen lyhyeksi jäävä Survivalist olisi saattanut toisessa elämässä kasvaa albumin yhdeksi keskuspylvääksi. Mielenkiintoinen valinta on kiekon kolmannen sinkkubiisin, Renew-helmen, jättämisen sen ankkuriksi.

Hyvä kopio, mutta omissa kirjoissani alkuperäinen on aina alkuperäinen. Tosin Versingin tapauksessa bändi taitaa ymmärtää itsekin tekemisensä eri tasot – olihan bändin esikoisalbumin nimi Nirvana.