Matti Sakari: Valoraitoja

Omakustanne

Matti Sakarin muutaman vuoden takainen Kiskot-debyyttialbumi esitteli amerikkalaisesta folkpopista heijastuspintaa kotimaiseen musiikkiin löytäneen laulaja-lauluntekijän. Esikoisella soittanut yhtye sai useimmiten pysytellä taustalla, Matti Sakarin tunnelmoidessa enimmäkseen pienemmällä äänenpaineella.

Taannoin ilmestynyt Parkkihalli-sinkku viittasi seesteisen kudonnan jatkuvan, mutta tämähän olettamus olikin sitten loppupeleissä totaalisen ennenaikainen. Valoraitoja-pitkäsoitolla kun on mukana vahva bändi ja kappaleiden sovituksissa uskalletaan käyttää laajaa soitinarsenaalia, jossa niin akustisuus kuin sähköisyys ovat vuoroin vallalla.

Albumi käynnistyy mitä kauniimmin Syksyn tarinalla, jossa kaikki tapahtuu kahvilassa vain hetki ennen sulkemisaikaa. Matti Sakari pelaa hiljaisuuden rajoilla, luoden poikkeuksellisen herkän pienen helmen. Seuraavana kuultava Keltainen talo napsauttaa folkrock-bändin sähköt päälle, tosin nytkin muistetaan ottaa hetkittäin rauhallisemmin.

Albumin vahvaan laitaa kuuluu myös Multaa, joka kertoo täydellisestä kesäpäivästä. Siis juuri sellaisesta helteisestä lekottelupäivästä, jonka takia kannattaa pummata loppuviikko töistä ja keskittyä ystävien kanssa olennaiseen. Elämän ohikiitävyys ja omantunnontuskat antavat tarinalle lisäsyvyyttä ilman tarpeetonta painolastia. Hetkeen tarttuu myös Viis tuntii, iloluonteisuudellaan ja suoranaisella kuplettimaisuudellaan yllättävä raita. Tarina kertoo matkalle juuttuneesta sulhosta, joka nyt vain sattui ottamaan vastaan tarjotut juomat ja saa lopulta maistaa elon kämmenpuolta.

Valoraitoja on kokoelma elämänmakuisia lauluja, joissa elo näyttäytyy arjen pienien ihmeiden ketjuna. Juuri sellaisten helposti hukattavien hetkien ketjuna, ilon, surun, rakkauden ja haikeuden kuuluessa jokaisen siihen isoon kuvaan.