Janne Tapion Sisäinen Avaruus: Maapallon hautajaiset

Lumpeela Julkaisut

Ihmiset eivät ole kovinkaan fiksuja olentoja, ainakaan suurina joukkoina ja etenkään kauempaa tarkasteltuna. Aikakautemme henkeen sopivasti nimetty Maapallon hautajaiset on Janne Tapion Sisäinen Avaruus -yhtyeen toinen pitkäsoitto, jolla otetaan kantaa, mutta muistetaan myös pohtia muitakin kuin murheellisia juttuja. Ainakin hetkittäin.

Siinä missä toissavuotinen debyyttialbumi tahtoi toisinaan livahtaa korvien ohi kaikessa pehmeydessään ja melodisuudessaan, on Maapallon hautajaiset -pitkäsoitto askel vieläkin rauhallisempiin äänimaisemiin. Yhtyeen soundi ydin rakentuu edelleen välkkyvän folkpopin ympärille, soitinpaletin ulottuessa kauas perinteisten bändisoitinten tuolle puolen. Jokin on kuitenkin muuttunut ja etenkin sovituksissa entistä rauhallisempi henki kasvaa nopeaa korkoa.

Jousien ja vibrafonin värittämä Rohkeutta vetää mukaansa vastustamattomasti, kiitos akustisen soitinpaletin ja sopivan niukkojen sanojen. 70-luvun popiskelmän kanssa flirttaileva Kaikki oli paremmin ennen laventaa rohkeasti omalla suunnallaan panoraamakuvaa, eikä alkuun miltei luonnosmaiselta demolta tuntuva Avaan, laitan kii jää sekään kaipaamaan lopulta mitään.

Keventynyt paino saa vastavoiman entistäkin raskaammista aiheista ja tummista sanoituksista, joissa rakkaus ei juuri kukoista ja arki painaa niskaan lyijypunnuksen tavoin. Äärimmilleen JTSA menee kun Satakieli-raidalla ihmiset häiritsevät linnun laulua ja päätyvät päättöminä ruumiina järven pohjaan. Mukana on tietysti mustaa huumoria melkoisesti, onhan? Onneksi albumin sulkeva Harmaa kivi -sinkkubiisi päättyy sentään edes puolittain positiivisiin tunnelmiin.