Kaleidobolt: Bitter

Svart Records

Kotimainen voimatrio Kaleidobolt on ehtinyt julkaista jo muutaman kiekon kuluvalla vuosikymmenellä, mutta syystä tai toisesta olen onnistunut väistämään bändin aiemmista kitaraluodeista jokaisen. Niinpä pistävästi iskevä ja sopivan mausteinen Bitter pääsikin yllättämään puskista.

Saatekirjeen sanoja mukaillakseni bändin toinen saapas seisoo tanassa perinteisen heavy rockin kalliolla, kun taas toinen on uponnut psykedeelisen rockin mehevään ja ravintorikkaaseen hetteikköön. Merkittävä moottori tällä tähteinvälisellä kitararockmatkalla on myös aina luotettava stoner, joka antaa kolmikon paikoin 60-lukulaiselle tähtilaivalle roimasti lisäpotkua.

Albumi on ensisijaisesti kokonaisuus, jonka yksikään luku ei juuri loikkaa esiin tai pistä silmään. Silti toisena soiva Big Sky Land iskee psykedelia-vaihteensa kiistatta syvimmälle, kun taas Hydra levittäytyy kuin performanssiksi muuntunut rocktrippi jossain unohdetussa galaksissa. Deadpan Blues ei tipauta tempoa, mutta pieni hellitys puristuksessa saa veren kiertämään taas kohinalla. Ensimmäisen puoliskon viimeisessä menopalassa on kovin vähän bluesia, mutta hevi jyrnytys tuntuu juuri oikeissa paikoissa ja oikealla tavalla.

Jälkimmäisen puoliskon avaava Coyote hutkii ja pätkii niin, että iskuhumala sumentaa jo silmiä ja puuduttaa aisteja. Albumin ainoa vakavampi ongelma kun on se, että massiivinen vyörytys seisahtuu vain osuvasti nimetyllä Interludella.