Hämyrä: Ellam Ondre

Omakustanne

Turkulainen vuodesta 2015 lähtien toiminnassa ollut Hämyrä identifioi itsensä hämyrock ja psyggaeorkesteriksi. Kappaleita kiekolle on mahtunut vain kuusi, mutta mittaa kokonaisuudelle kertyy silti lähemmäs 50 minuuttia, joten kasassa on ihka oikea pitkäsoitto.

Hämyrä kutsuu soundiaan omaperäiseksi ja arvaamattomaksi, eivätkä nämä ole suinkaan mitään tyhjiä ylistyssanoja ja mainospuheita. Rockin peruskivelle kun on ladottu murikoita niin reggaen, dubin, progepopin kuin jopa postpunkin kivikoista, monenkirjavan kollaasin saadessa vielä vahvan psykedeelisen loppusilauksen. Muoto on tietysti merkittävä osa kaavasta, mutta ilman kunnon kappaleita albumin siivet eivät kauas kanna.

Eipä silti hätää. Maaniseksi yltyvä Hiljene iskee aaltojaan voimalla vasten ronskimman rockin rantoja ja Kirkastuu perustuu hanakasti tarttuvaan melodiaan, jota uskalletaan koetella rohkealla sovituksella. Pieni annos kapakkapianoa ja 70-luvun sci-fi leffojen ääniefektejä eivät ole koskaan pahasta, eiväthän? Selkein irtiotto kaikesta muusta on progefolkpopahtava Alkupisteeseen, josta en vieläkään osaa oikein muodostaa lopullista mielipidettä.

Tat Tvam Asi notkeuttaa toisella puoliskollaan polvitaipeet, kolikon toisen puolen rokatessa kuin pistoksissa. Puolittaisella dubin tiellä keinuskelee myös yli 12 minuutin mitat saavuttava Sulje silmäsi, biisin pohdiskelevan virtauksen pyrkiessä avaamaan kuulijan sisäiset portit niin musiikin kuin tekstinkin avulla. Lopun nostattelussa ei ole vaikea havaita myöskään Kingston Wallin välkähtelyä taustalla, soiton kiihtyessä ja kerätessä voimaa ennen väistämätöntä loppua.