Perussastamala: May Queen

Suolavesi Records

Perussastamalan itsensä mukaan nimetty esikoisalbumi oli melkoinen kokemus, ihan jo silkkojen rakenteidensa ja filosofiansa puolesta. Nostan lähtökohtaisesti aina hattua rohkeudelle musiikissa, mutta Perussastamalan tapauksessa jouduin jo rajamaille, kun lähinnä bassolla luotu vapaa jazz ja avantgardistiset äänimaisemat kaulitsivat tajuntaani.

Uudella albumilla bassotaitelija Mikael Saastamoinen on saanut seurakseen saksofonisti Jussi Kannasteen ja yhdessä luodut äänikollaasit hengittävätkin aivan uudenlaista ilmakehää. Kokeneen Kannasteen saksofoni antaa kappaleille toiveikkaamman tunnelman ja äänen, jota ambientin ja äärimmäisen rauhallisen elektron tienoilla viihtyvät pohjat kaipaavatkin. May Queen onkin edeltäjäänsä tyylikkäämpi, mutta ei missään nimessä yllätyksetön kokonaisuus, jonka kokonaisvoima vain karttuu kuuntelukertojen myötä.

Esimerkiksi Te tuulette tänään on osapuilleen täydellinen kattaus seestynyttä tunnelmaa, pohjalla kuultavaa rauhallista rytmiä ja viipyileviä saksofonin ja basson nuotteja. Näin lähellä hiljaisuutta pieninkin ääni merkitsee, kokeellisuuden hengen luodessa virkistävillä pikku palasillaan pintaan juuri sopivan määrän väreitä. Kipakampi Spring Clean puhdistaa tienoot roskista elokuvamaisemmalla tunnelmoinnillaan, jossa fennoskandinaavinen linjakkuus ja jazzin pisteliäimmät piikit rikkovat omia rajojaan.

Albumin kappalejärjestys on täydellinen, tunnelmien ja tunnetilojen vuorotellessa kuin klassikkoelokuvissa konsanaan. Alku on tietysti mitä merkittävin ja lähes seitsemän minuutin mittainen Hyjy osaa vihjailla ja esitellä bändin arsenaalia siten, että kiinnostus vain lisääntyy minuuttien kuluessa. Upea on myös päätökseksi sijoitettu By the Beach House, joka sulkee tämän instrumentaalilevyn toiveikkaissa ja eteenpäin tähyävissä tunnelmissa.