Väisänen jne.: Kahden hengen booli

Plutonium Production

Mitä on suomalainen kupletti armon vuonna 2019, kun kaikki on armottomassa muutoksessa eikä mikään ole kuten ennen? No, ainakin oululainen Väisänen jne. -yhtye jatkaa kupletin kehitystä ja jalostusta omalla pajallaan vailla sen kummempia paineita. Vuoden 2016 Jatkot oli piristävä ja elämänmyönteisyydellään vavahduttava pikkukiekko, jonka pohjalta ilahduin saadessani ryhmän uuden albumin käsiini.

Hieman harhaanjohtavan kansikuvan takaa löytyy moninainen joukko tarinoita niin elämästä kuin hiukan kuolemastakin, sillä tokihan kertojan syke pysähtyy hetkeksi Viraston aikana. Bändin kevyesti sähköistetty folk soi vapaana, eikä biisejä lähdetä tarpeettomasti venyttelemään, vaan ne saavat kulkea luontaisesti alustaan loppuun saakka. Näin kokonaismitta jää nytkin alle puolen tunnin, mutta raitoja on sentään yhdeksän kappaletta.

Haukirock pelaa nostalgian flipperillä ja nokkelaa sanailua kuullaan myös veikeällä 66BLUES-raidalla, jonka ihmeen kaltaisessa paikassa tosi ja fantasia sotkeutuvat toisiinsa kuin Fellinin elokuvissa konsanaan. Italialaisen mestarin hengessä kulkee myös Nuorallatanssi, jonka visioissa sirkuksen värikäs elämä ei kenties ole sittenkään niin ihmeellistä. Viraston kaltaisia täysosumia ei löydy kuitenkaan tällä erää enempää.

Pieniä tarinoita, vähäeleisiä sovituksia ja vain tarvittavissa kohdin isompaan soundiin nojaavaa musiikkia. Väisänen jne. hallitsee osansa, eikä lähde sen kummemmin hamuamaan itselleen enempää. Omaan makuuni kupletti olisi voinut kuplia enemmänkin.