Lake Jons: The Coast

Playground Music

Olen pitänyt todella paljon Lake Jonsin alkuvuonna julkaisemista sinkuista, jotka ovat pohjustaneet hiljalleen tämän toisen albumin julkaisua. Tom-sinkulla simppeli pop-ralli oli riisuttu lähes olemattomiin, muhevalla bassoraidalla varustettu Circle pohjasi samoin efektoituun lauluun ja ääniin, kun taas Do You Recall? oli selvä askel ’normaalimman popin’ katveeseen. Upeita numeroita jokainen, mutta kuinka näin moninaisesta ja laveasta materiaalista voi luoda ehyttä pitkäsoittoa?

Helposti, näemmä.
Albumin alkupuoli onkin yhtä juhlaa, kun Tomin ja Do You Recall? -siivujen väliin kiilattu Stupidity osoittaa taas, kuinka vähistä aineksista syntyvät ne leivoksista maukkaimmat. Yksinkertaiseen kiertoon ja pariin jekkuun pohjautuva kipale porautuu kosketinkuviollaan otsasta sisään, biisin ollessa kolmessa ja puolessa minuutissaan vielä optimaalisen mittainen. Seuraavassa sinkkuvälissä soi puolestaan I Don’t Care, junttaavammalla rytmillä varustettu pop-valio, jossa eteerisyys ja tämän hetken välittömyys onnistuvat yhdistymään kiehtovalla tavalla.

Albumin jälkimmäinen puolisko antaa soulahtavan Childin himmentää makuukammarin valoja ja Simonen akustinen kitara avaa yllättäen aivan uuden näkölinjan Lake Jonsin ylle. Kumpikin raidoista toistaa uskollisesti bändin aiempia tekemisiä, mutta kun mukana on tuore kulma soundaavat numerot raikkaan erilaisina. Viimeisenä kuultava Square sulkee kaiken kuin upean elokuvan lopputekstien taustalle valittu täydellinen musiikki. Tiedättehän, sellainen jossa toistetaan leffan merkittäviä teemoja ja aiheita, mutta joka samalla tähyilee jo horisontin tuolle puolen, kohti seuraavia seikkailuja ja ihmeitä.

Puntaroin pitkään, josko The Coast on neljän vai viiden tähden albumi. Päädyin lopulta neljään, koska parin raidan kohdalla on aistittavissa lievää tyhjäkäyntiä, jolloin kokonaisuus armotta kärsii – mutta onhan tämä upean rohkea ja erilainen siivu kotimaisen popin laadukkaimmasta laidasta.