K-X-P: IV

Svart Records

Omaa tietään kulkeva K-X-P on pitkälti sama asia kuin Timo Kaukolampi ja Tomi Leppänen. Kaksikko on soittanut yhdessä jo yli vuosikymmenen, hioen kaavojaan krautrockin, elektronisen ja kokeellisen musiikin sekä kosmisiksi yltyvien äänimaisemien luonnissa. Kolmisen vuotta sitten kahdessa osassa ilmestynyt III saa nyt loogisen jatkon, tosin muutosten tuulet ovat jälleen kerran puskeneet herrain purtta yllättäviinkin suuntiin.

Aiemmin K-X-P on työstänyt materiaaliaan studiossa toisinaan pitkäänkin, mutta nyt kaksikko päätti tehdä albumin ytimen ensin valmiiksi ja lähteä vasta sitten hakemaan viimeisiä hoonauksia. Tuloksena on syntynyt kolme raitaa, joiden yhteismitta on 43 minuutin tienoilla. Tyylillisesti IV laventaa edelleen kaksikon universumia, vaikka samaan aikaan soundimaailma on aiempaa kompaktimpi. Rajoittavana tekijänä toimi sävellystyössä käytetty analoginen syntetisaattori, jonka yhden oktaavin mittainen sektori asetti materiaalille reunalinjoja. Tietysti asioita rikastettiin, muokattiin, käännettiin ja väännettiin, mutta pohjaltaan IV on hyvinkin ehyt, sulavalinjainen ja yhdenmukainen.

Yli 22 minuutin pituinen Nimetön tie avaa albumin futuristisissa tunnelmissa. Tässähän kuljetaan kuin päivitetyssä Kraftwerkin luotijunassa konsanaan, kaiken ollessa samaan aikaan hieman tuttua ja silti yllättävän tuoretta ja erilaista. Rytmi vie kappaletta jopa sen hitaimmassa vaiheessa, jolloin maalailu on lähestulkoon pysäyttänyt liikkeen, kunnes vaunut katoavat iäisyyden laaksoihin.

Hex Bag on vajaassa seitsemän minuutin mitassaan kiekon lyhin luku, jonka yhtenä tehtävänä on myös erottaa albumin kaksi toisistaan kovasti eroavaa päätyä. Elektronisuus ja digitaalisuus lisääntyvät, vauhti vaikuttaa kiivaammalta ja sykkeen voimistuessa pää tahtoo lähteä mukaan rytmin taontaan. Seuraavaksi on vuorossa melkoinen loikka eteen, tai sivulle, tai oikeastaan eteen ja sivulle. Krautisti rokkaava Night Eye / Smile Through Tears levittäytyy yli 14 minuutin alalle ja punkahtavat vokaalit yllättävät iloisesti. Eihän tässä mitään tyylillistä U-käännöstä tehdä, mutta biisin reipas tunnelma ja pomppiva fiilis tarttuvat kyllä napakasti.

Yksi albumi, kolme toisistaan eroavaa lukua ja silti kaiken voi sulkea yhteen mittavaan kaareen. Viisi tähteä on ainoa vaihtoehto, koska kiekosta ei löydy huomauttamisen aihetta miltään kantilta.