La Dispute: Panorama

Epitaph

Yhdysvaltalaisen post-hardcore/rock yhtyeen neljäs pitkäsoitto ilmestyi itse asiassa jo maaliskuun lopulla, mutta kun bändin edellisestä albumistakin ehti vierähtää kokonaiset viisi vuotta, ei pieni viivästys liene fataalia. Hiljaisemman vaiheen aikana yhtye julkaisi sentään pari sinkkua, ja ainoastaan kitaristin tontilla on tuullut, kun Corey Stroffolino on korvannut Kevin Whittemoren.

Kymmeneen lukuun jaettu Panorama on teemalevy, mutta haluan korostaa että se on sitä mitä positiivisimmalla tavalla. Kuuleman mukaan albumin innoittajana on toiminut matka Michiganin osavaltion sisällä, jonka vokalisti Jonathan Dreyer on tehnyt useampaan otteeseen. Erilaiset matkat, taipaleet, vaellukset ja siirtymiset ovat kautta aikain innoittaneet eri alojen taiteilijoita ylittämään itsensä, ja niin on käynyt myös La Disputelle.

En halua vähätellä bändin aiempia saavutuksia, mutta Panoramalla ryhmän raskas hardcore/screamo mättö ja pohtivampi puolisko ovat asettuneet aiempaa harmonisempaan tasapainoon. Kappaleet virtaavat luonnollisen tuntuisina, Dreyerin latoessa tapojensa mukaisesti tekstiä rivin toisensa perään. Silloin kun pitää huutaa huudetaan, ja kuiskataan jos moiselle vain ilmenee tarvetta. Taustalla koskettimet ja konevoimin luodut eteeriset äänimassat ovat entistä hallitsevammassa asemassa, kun kitarahyökkäyksille luodaan vastapainoja ja maisemien yksityiskohtaisuutta rikastetaan.

Näin teosmaisesta kokonaisuudesta on oikeastaan mahdoton irrottaa palasia, mutta View From Our Bedroom Window vangitsee aina huomioni maalailullaan ja hitaasti kiihtyvä Fulton Street I kiteyttää osuvasti bändin rikkaan paletin koko kirjon.